Mikä vaivaa tili-ihmisiä?
Alalla toimivia asiantuntijoita?
Miksi niin moni on
menettänyt ammattiylpeytensä?
Taloushallinnon ihmisethän tekevät arvokasta
työtä.
Ennen kirjanpitäjä oli
Suomessa arvokas, ehkä pelottavakin henkilö. Siihen aikaan ja tilanteeseen tuskin
kukaan enää kaipaa, mutta kun talousihmiset ovat tulleet lähemmäs asiakasta ja
osallistuneet konsultointiin, on osa heistä samalla luopunut omasta
asiantuntijan statuksestaan. Vai onko käynyt niin että alalle on hakeutunut
ihmisiä, jotka eivät koe olevansa ammattilaisia, asiantuntijoita? Tekevätkö he
vain työtä? Tähän en halua uskoa.
Tiliammattilaiset neuvovat asiakkaita asioissa jotka ovat koko yritystoiminnalle tärkeitä. Taloushallinnon ja yritystoiminnan asiantuntijoina emme saa oma-aloitteisesti ”polkea” arvoamme asiakkaan silmissä. Joka päivä kun kohtaamme asiakkaita, meidän on käyttäydyttävä kuten asiantuntija.
Toinen mielestäni outo asia
on että alamme ihmiset sortuvat ajattelemaan että pitää olla täydellinen. Kun
asiakas ottaa yhteyttä ja kysyy neuvoa, koetaan että vastaus on pystyttävä
sanomaan heti. Moniko lakiasiantuntija tekee samoin? Tai tilintarkastaja? Tämä
näkyy myös tilitoimiston ”sisällä”. Kirjanpitäjä ei uskalla kysyä kun ei tiedä.
Vai eikö kirjanpitäjä enää välitä työnsä jäljestä? Kammottava ajatus.
Olen omassa työssäni tehnyt
juuri kevään tilinpäätösaikana paljon sellaista työtä, jossa olen huomannut miten
ihmiset joiden ammattitaitoa olen arvostanut, joita olen pitänyt ns. hyvinä
kirjanpitäjinä ja tarkkoina työssään, ovatkin tehneet työnsä niin, etteivät he
ole välittäneet ollenkaan lopputuloksesta. Työn lopputuloksesta huokuu
välinpitämättömyys, mikä on minusta aivan käsittämätöntä.
Haluan herätellä taloushallinnon
alalla työskenteleviä. Teidän vastuullanne on yrityksen taloushallinto. Siinä
on monen yrittäjän koko elämä, koko toimeentulo. Isommissa yrityksissä monen
ihmisen työpaikka. Se ei ole vähämerkityksellistä, päinvastoin. Se on tärkeää
työtä! Tehkäämme sitä sillä arvokkuudella ja huolellisuudella, kuin hoitaisimme
omia asioitamme. Luokaamme hyvät suhteet asiakasyrityksiin ja
yhteyshenkilöihin. Tehkäämme työmme ylpeänä. Se on sen arvoista, me olemme sen
arvoisia!
Jokainen työvaihe työssämme
on tärkeä ja arvokas. Monessa paikassa tilanne on se että joku tekee kirjanpitoa
kuukausittain ja siitä joku toinen mahdollisesti tekee siitä tilinpäätöksen. On
ihailtavaa ja äärimmäisen ilahduttavaa nähdä miten reskontran hoitaja tai
kuukausikirjanpidosta vastaava henkilö on oikealla tavalla ylpeä työnsä
laadusta. Samalla kun hän laatii kirjanpidon muistioineen niin että siitä on
toisen helppo jatkaa. Kun tapaan ihmisen joka on ylpeä siitä että hänen
laatimastaan kirjanpidosta voidaan tehdä tilinpäätös helposti, näen toivon
pilkahduksen. arvostakaamme asiakasta, omaa työtämme ja työtoveriemme työtä.
Jos joskus ette tiedä miten
joku asia tuli tehdä, olkaa avoimia, kysykää ja selvittäkää. Älkää jättäkö
jälkeenne sotkuja ja selvittämättömiä asioita. Ne kun aina sitten kuitenkin on jonkun
selvitettävä. Jos tuntuu, ettei tämä työ enää kiinnosta, kannattanee miettiä
vakavasti alan vaihtoa. Taloushallinto kun oikeasti on mielenkiintoinen ja
haastava työ, mutta sitä ei ole tarkoitettu kaikille. Jokaisella on oikeus ja
velvollisuus hoitaa asiakkaan asiat huolellisesti kuin omansa.
Kosmetiikka alan mainos
toteaa: ”olemme sen arvoisia” Muistakaamme mekin, että tämä työ ja sen tekijät
ovat sen arvoisia. Tehkäämme työ sille kuuluvalla arvostuksella!
PS. jos kirjoitus tuntui
pessimistiseltä ja arvostelevalta, se ei ollut tarkoitus. Tämä on kirjoitettu
sillä fiiliksellä joka on syntynyt minulle muutaman kuukauden aikana näkemäni
työn jäljen perusteella. En ole kuitenkaan menettänyt uskoani alamme ihmisiin.
Suomessa on paljon taloushallinnon ihmisiä jotka osaavat työnsä, arvostavat
sitä ja ovat ylpeitä että osaavat ja saavat toimia haastavalla alalla
yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Kirjoitan sitten toinen kerta näistä
todellisista ammattilaisista.
