Hallinnollinen taakka on vakava yhteiskuntaamme vaivaava vitsaus joka nyt on nostettu puheenaiheeksi. EU edellyttää sen vähentämistä jäsenmailtaan, Suomessa on onneksi tahoja jotka suhtautuvat vakavasti asiaan ja haluavat ylittää EU:n asettamat tavoitteet, niin että Suomen hallinnollinen taakka vähenisi puoleen. Eikä syyttä, sillä hallinnollinen taakka on epäsuotuisa kilpailija innovaatiotoiminnalle. Erilaisissa selvityksissä on korostunut mm. yritysten palkka- ja henkilöstöhallinnon kustannukset (mm. Taloushallintoliiton raportti). TEM:n selvityksen mukaan työnantajana toimimisesta aiheutuu yrityksille yhteensä 5,8 miljardin euron vuosikustannukset. Julkishallinnolla voi olla merkittävä osuus hallinnollisen taakan poistamisessa.
Syksyllä 2010 valtiovarainministeriön Sähköinen asiointi ja demokratia (SADe) -ohjelman tukemana käynnistettiin Tekes-rahoitteinen Fully Integrated Payroll (FIP) -hanke. Tavoitteena on
luoda laajassa yhteistyössä yhteinen palkkakoodisto; käytännössä standardi, joka yhtenäistää käytettyä sanastoa ja sovittaa yhteen erilaiset laskentaperusteet ja -ajanjaksot. FIP-hanke ja SADe-ohjelman Työnantajan palvelukokonaisuus ovat esittäneet poliittisille tahoille palkkalautakunnan perustamista selkeyttämään palkkahallinnon ja -raportoinnin hoitamista jatkossakin.
Mikä Palkkalautakunta olisi ja mitkä olisivat sen tehtävät?
Se ylläpitäisi palkkahallintoon ja -raportointiin liittyviä standardeja (em. FIP-palkkakoodisto), ottaisi kantaa palkanlaskentaan ja -raportointiin liittyviin kysymyksiin, yhtenäistäisi toimintatapoja mm. tuottamalla standardeja ja ohjeistuksia, ohjaisi ja harmonisoisi palkkahallinnon koulutussisältöjä.
Se organisoituisi vastaavasti kuin kirjanpitolautakunta ja tilintarkastuslautakunta. Tärkeää on ymmärtää että sen toimintaan ei kuuluisi työmarkkinajärjestöjen kenttä (TES). Vaikka monet erilaiset työehtosopimukset aiheuttavat hallinnollista taakkaa palkkoja laskevien ammattilaisten työssä ja näin aikaansaavat lisäkustannuksia työnantajille, se on asia johon palkkalautakunta ei tulisi puuttumaan. TES -asiat eivät sellaisenaan kuulu ministeriön tai yleensäkään valtiovallan hoidettavaksi, meillä on oma järjestelmänsä niitä varten.
Voi äkkiä ajatellen olla outo ajatus että hallinnollista taakkaa poistettaisiin perustamalla uusi lautakunta. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole asioita pohtiva ja viimein mietintönsä antava komitea, yhtä lausuntoa varten perustettu lautakunta. Kuten yllä on kerrottu se on jatkuvasti aktiivisesti toimiva elin, joka toimisi samaan tapaan kuin esimerkiksi Kirjanpitolautakunta. Se tehtävät toki poikkeaisivat jonkin verran johtuen palkkahallinnon kentän moninaisuudesta puhtaasti taloushallinnon kenttään verrattuna.
Tällä hetkellä palkkahallinto on monen omaisuutta - eikä kenenkään. Siitä puuttuvat yhteiset standardit, ohjeistukset ja toimintatavat. Tämä aiheuttaa päällekkäistä työtä, tapauskohtaista selvittelyjen tarvetta ja epätietoisuutta. Palkkahallinto on taloushallinnon tärkeä on osa-alue, jonka säätely on hajautunut monelle taholle. Siksi palkkahallintoa ja -raportointia on viimeistään nyt kehitettävä mm. yhteisin standardein. Kun mietimme mitä hyötyä palkkahallinnon yhtenäistämisestä olisi yhteiskunnallisesti, voimme purkaa hyödyt katsomalla asiaa kolmesta eri näkökulmasta:
Yrityksen näkökulma:
Lakisääteisesti raportoitavaa on useille eri tahoille: mm. verohallinnolle, Kelalle, TyEL- ja tapaturmavakuuttajille, työttömyyskassoille, EK:lle, Tilastokeskukselle ja ammattiyhdistyksille.
Raportit annetaan erilaisista perusteista ja erilaisilta ajanjaksoilta. Tietojen välittäminen edellyttää nykyään vielä huomattavasti manuaalista työtä. Erään laskelman mukaan työnantaja täyttää peräti 60 erilaista ilmoitusta vuodessa, kuitenkin samaan aikaan raportoinnin on oltava oikeellista: laiminlyönneistä yritykselle aiheutuu taloudellisia sanktioita.
Palkkahallinnon ammattilaisten näkökulma:
Tulevaisuudessa palkkaraportoinnin merkitys kasvaa mm. sisämarkkinoiden avautuessa edelleen. Myös harmaantalouden torjunta synnyttää yhä enemmän raportointivelvoitteita henkilöstö- ja palkkahallinnon ammattilaisille. Palkkahallinnon ja -raportoinnin hoitaminen edellyttää yksityiskohtaista säädösten tuntemista. Valitettavasti palkkahallinnosta kuitenkin puuttuu yhtenäinen kokonaisvaltainen koulutus. Aivan perusasioiden hoitaminen palkkahallinossa on oikeastaan ainut asia mikä voidaan opettaa yhtenävästi. Koska yhtenäistä tapaa toimia ei ole eikä asiaa edistä mikään taho, on yhtenäisten tapojen opettaminen mahdotonta. Sellaista ei voi opettaa mitä ei ole.
Yhteiskunnan kilpailukyvyn näkökulma:
Tavoitetilassa yhtenäisesti toimiva ja säädelty palkkahallinto voidaan automatisoida. Nykyisten rutiinien automatisoiduttua taloushallinnon ammattilaiset ehtivät tarjoamaan yritysjohdolle konsultoivaa ammattiosaamistaan. Edistämällä turhien rutiinien tehokkaampaa hoitamista ja poistamista, voidaan yritysten resursseja vapauttaa hallinnollisen taakan hoitamisesta innovaatioiden kautta kansantalouden kasvattamiseen.
Unohtaa ei saa myöskään neljättä näkökantaa, palkansaajan näkökulmaa. On varmasti jokaisen palkansaajan etu jos työnantajana toimivan yrityksen hallinnollisen taakan aiheuttamat kustannukset vähenevät, kannattavuus paranee ja työpaikat ovat varmemmalla pohjalla. Tylsien rutiinien automatisoinnin jälkeen palkkahallinnon ammattilaiset voivat keskittyä vaativampiin tehtäviin ja pystyvät kehittämään ammattitaitoaan yhä paremmaksi, jolloin työstä tulee motivoivaa. Motivoitunut ja ammattitaitoinen työhönsä tyytyväinen palkkahallinnon ammattilainen on varmasti eduksi jokaiselle palkansaajalle.
Motivoiva, ihmisen luontaista kehittymisen tarvetta tyydyttävä työ parantaa palkkahallinnon ammattilaisen työssäviihtyvyyttä ja vähentään näin varmasti tarvetta henkisiin sairaslomiin tai tarpeseen jäädä eläkkeelle mahdollisimman aikaisin. Automatisoidut rutiinit helpottavat myös palkkahallinnon tietoja vastaanottavien tahojen henkilökunnan työtä, tekevät myös siitä työstä miellyttämän ja motivoivamman. Näin myös heidän työnsä mielekkyys kasvaa ja työssäviihtyvyys paranee.
Olen saanut henkilökohtaisesti olla Suomen Taloushallintoliiton edustajana mukana sekä SADe -ohjelmassa että FIP -projektissa. Edellä kuvatut palkkahallinnon ja sen raportoinnin automatisoinnin hyödyt sekä palkkalautakunnan tarpeen ja tehtävien kuvaus pohjaa sekä SADe -ohjelman että FIP projektin yhdessä laatimaan lausuntoon. Olen lisännyt tähän tekstiin omia mielipiteitäni ja kommenttejani tätä blogikirjoitusta kirjoittaessani.
Toimin Suomen Taloushallintoliiton tilitoimistotarkastajana jossa työssä tapaan vuosittain useita alamme ammattilaisia ja keskustelen heidän kanssaan heidän työstään, tavasta tehdä sitä ja sen mielekkyydestä. Olen ollut jo useamman vuoden mukana TAL-PHT koulutusohjelmassa. Kyseisen vuoden kestävän koulutusohjelman lopulla kurssin suorittavat ammattilaiset tekevät laatimani kuvitteelisen tilitoimiston työstä laaditun case-tehtävän. Tehtävän suorittaa vuosittain noin 40 henkilöä. Luen ja kommentoin nämä kaikki, jonka jälkeen asioista keskustellaan tehtävän purkupäivänä.
Minulla on ilo olla selvillä alamme tilanteesta melko monipuolisesti mitä tulee esimerkiksi palkkahallinnon raportointiin, sen vaateisiin ja turhaan rutiinityöhön. Olen saanut tutustua tähän sekä tilitoimiston palkkahallinnon asiantuntijoiden että raportteja vastaanottavien tahojen näkökulmasta. Oma tilitoimistoni on tarjonnut harjoittelupaikkoja alan opiskelijoille, joten myös aloittelevien palkkahallinnon ihmisten tarpeet ovat minulle tuttuja. Onneksi olemassa on ihmisiä, joiden tietämys palkkahallinnon substanssista on paljon syvällisempää kuin omani. Kokemukseni ja tietoni palkkahallinnonraportoinnista ovat kuitenkin hyvin monipuolisia, ehkä monialaisempaa kuin kenelläkään toisella. Siksi tiedän olevani oikea henkilö puhumaan rutiinien automatisoinnista, työn mielekkyydestä ja henkilösuojan parantamisesta.
Toivon yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien olevan valmiita ottamaan askeleen palkkahallinnon sähköistämiseen, turhien rutiinien poistamiseen, käytäntöjen ja termien yhtenäistämiseen kaikkien yhteiseksi eduksi. Vanhaa sanontaa mukaellen, se on pieni askel asiasta päättäville, mutta iso askel koko yhteiskunnalle ja sen kehittymiselle.
20.7.2011
Kulujen vähennyksestä verotuksessa, työvaatteet
Tässä blogissa olen pääosin kirjoittanut asioita, joista olen ajatellut alallamme toimivien ihmisten saavan jotain hyötyä tai muuten vaan ehkä olevan kiinnostuneita. Tämä kirjoitus käsittelee nyt kulujen vähennystä kirjanpidossa ja siitä osa-aluetta työvaatteet. Tämän kirjoitan osaksi sen vuoksi että linkitän tämän facebook-sivulleni, tilitoimistoni sivuille. Yrityksen seinälle pidemmän jutun kirjoittaminen on joskus hiukan haastavaa, joten en jaksa jumpata sen kanssa vaan käytän tätä blogiani hyödyksi. Näin ehkä myös joku uransa alussa olevan taloushallinnon ammattilainen saa ajatuksia - jos tänne sattuu eksymään :)
Työvaatemenothan ovat verotuksessa hyvin rajoitetusti vähennyskepoisia, tuloverolaki ei suoraan määrittele mikä meno johtuu tulonhankkimisesta tai säilyttämisestä ja mikä taas on yksityistä ei yritykselle kuuluvaa. Lähtökohta on periaatteessa työvaatteiden kohdalla sama mitä se on muidenkin tulonhankkimiskulujen kohdalla, käytännössä kuitenkin menojen vähennyskelpoisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti ja ratkaisut perustuvat pitkälti aikojen myötä muodostuneeseen verotus- ja oikeuskäytäntöön. Vaatteet ovatkin yksi niistä yksittäisistä tulonhankkimiseen tai säilyttämiseen liittyvistä kuluista joissa yrittäjällä on usein eniten päänvaivaa ja vaikeuksia ymmärtää. Myös taloushallinnon ihmiset joutuvat joskus mielenkiintoisiin tilanteisiin, kun asiakas sekottaa pakkaa mitä erikoisimmilla selvityksillä miksi juuri nämä menot kirjanpitoon yrityksen kuluiksi kuuluvat. Joillakin yrittäjilä on taito sotkea varsinkin uransa alussa olevan kirjanpitäjän ajatusmaailman hetkeksi saadessaan jonkin selkeästi yksityisen kulun omalla selityksellään vaikuttamaan yrityksen kululta.
Vaatteiden vähentämisen perusajatus ja -linja on selkeä: vain ne vaatteet voit vähentää joita et voi käyttää muualla kuin töissä. Jos taas vaatteita voi käyttää muutenkin, työn ulkopuolella, ne ovat elantomenoja ja näin ollen verotuksessa vähennyskelvottomia eivätkä kuulu kirjanpitoon. Suoja- ja turvavaatteet ovat yleisesti vähennyskelposia. Esim. haalarit, lääkärin asut, leipomon suoja-asut. Tai jos työ on erityisen kuluttavaa tai likaista niin että vaatteita pitää ostaa usein. Vastaavasti esim. metsurit voivat vähentää työturvallisuuteen liittyvät asut ja varusteet tai lämpöhaalarit. Myös metalliyrityksen tai vastaavan työtekijöiden työturvallisuuskengät tai vastaavat varusteet ovat vähennyskelpoisia. Tähän ei pidä sotkea tietyissä töissä välttämättömia suojaimia: hengityssuojaimet, hitsausmaskit, suojalasit yms. jotka ovat aina vähennyskelpoisia. Näiden asujen pesu ja huolto on myös vähennyskelpoista.
Vähennyskelpoisia ovat myös erilaiset ergomomiset jalkineet esim. vastaanottoapulaisilla tai sairaanhoitajilla tai muilla työssään pääosin seisovilla henkilöillä. Kuitenkin on muistettava että tällöin kyseiset jalkineet on töistä lähdettäessä jätettävä työpaikan tiloihin. Mikä on kyllä muutenkin järkevää, samoilla jalkineilla ei saisi kävellä koko hereilläolo aikaansa. Sen sijaan mietinnän alle menevät esim. toimistosiivoojan työasu jos se on t-paita ja farkut tai muut vastaavat housut. Tai yrityksen messuille ostamat asut. Moni pitää näitä ilman muuta vähennyskepoisina, mutta näin ei kuitenkaan ole. Sellaiset tavallisetkin asut joissa on selkeästi näkyvä painatus jossa mainostetaan kyseisestä yritystä ovat vähennyskelpoisia, tämä taas tulee siitä ajatuksesta että jos työntekijä pukee jostain syystä tämän asun vapaa-aikanaan, se on mainosta kyseiselle yritykselle, joten yritys voi kyseisen vaatteen painatuksineen vähentää kirjanpidossaan.
Sen sijaan tumma puku ei ole vähennyskelpoinen, ei vaikka kyseessä olisi toimitusjohtaja jonka tulee edustaa seurassa ja tilaisuuksissa jonne ilman tummaa pukua ei voi mennä. Vaatteiden vähentämisessä asiaa ei voi ajatella niin että onko tämä vaate jota käytän työasioissa. Se on tietysti ensimmäinen edellytys vähentämiselle, mutta sitä seuraa jatkokysymys: onko tämä vaate jota käytän VAIN työasioissa ja vielä tarkemmin onko se vaate jota EN EDES VOISI käyttää muualla. Kysymys ei ole siitä käyttääkö vapaa-ajallaan farkkuun ja löysään paitaan pukeutuva henkilö vapaa-ajallaan työnantajan työasuna vaatimaan pukua vai ei. Kysymys on siitä voisiko sitä käyttää? Ei siitä pitääkö työntekijä sen tyyppisistä vaatteista tai ei, vaan onko vaate sellainen että sitä voisi pitää. Sama kysymyshän tulee esiin esim. kampaajien tai muiden tarkkaa työtä tekevien henkilöiden silmalaseissa. Jos niitä voidaan käyttää muuallakin ne ovat elantomenoa, ei verotuksessa vähennyskelpoista. Silmalaseistä oikeastaan vain päätelasit ovat vähennyskepoiset yritykselle, niiden hankkiminenhan on lakisääteistä jos työntekijä niitä tarvitsee.
Jos jostain syystä palkansaaja on itse maksanut sellaisen asun kustannukset joka on vähennyskelpoinen verotuksessa, hän saa kulut omassa verotuksessaan tulonhankkimiskuluina vähennettäväksi.
Loppuun muutama oikeustapaus esimerkiksi siitä mistä tässä on kysymys, oikeuden päätöksistä nähdään etteivät vaateasiat ole ollenkaan helppoja. Sellaisetkin tapaukset joissa itse olisimme ehdottomasti sitä mieltä että kyseessä on vähennyskelpoinen meno tai työnantajan kustantamana etu jota ei veroteta, se voikin olla tapaus josta KHO on äänestänyt. Nämä tapaukset eivät välttämättä sellaisenaan suoraan sovi yrittäjän arkeen, mutta antavat hyvän kuvan siitä miten työvaateasioita verotuksessa yleisesti käsitellään:
KHO 1977-B-II-565
Virkapuvun hankkimisesta aiheutuneet 820 markan määräiset kulut olivat papin tulosta vähennyskelpoiset
KHO 2002/3542
Piispainkokouksen suosituksen mukaisen, vaihtoehtoisena papinpukuna käytettävän tumman puvun hankkimisesta aiheutuneet kulut eivät oleet papin tulosta tulonhankkimiskuluina vähennyskelpoisia menoja (pappi voi käyttää pukua muuallakin)
KHO 1988-B-551
Apulaisprofessorilla oli oikeus vähentää ainostaan virkaan liittyvissä tehtävissä käyttämänsä frakin hankkimisesta aiheutuneet kulut 1804 markkaa, veronalaisesta tulostaan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina kustannuksina. (tämä päätös ei ollut yksimielinen vaan äänestys 4-1)
KHO 1993-B-523
Korkeakoulun apulaisprofessorina vuodesta 1984 lähtien työskennellyt henkilö, joka oli väitellyt vuonna 1988, promovoitiin tohtoriksi vuonna 1989. Hän oli hankkinut promootiota varten muun ohella tohtorinhatun ja siihen kuuluvan lyyran. Apulaisprofessorilla oli oikeus vähentää näistä hankinnoista aiheutuneet menot, yhteensä 2225 mk, veronalaisesta tulostaan tulon hankkimisesta ja säilyttäisestä johtuneina menoina, kun otettiin huomioon, että hankinnat olivat liittyneet pääasiassa hänen virkaansa korkeakoulussa. (tämä oli tiukka päätös, äänestys 3-2)
KHO 1993-B-534
Henkilön joka toimi laivaliikennettä harjoittavan yhtiön terminaalivirkailija, oli käytettävä työssään laivayhtiön kustantamaa ja omistamaa työpukua. Työpuvun käyttö ei ollut vapaa-aikana sallittua. Työpukua säilytettiin työpaikalla ja se uusittiin noin kahden vuoden välein. Työpuku oli samanvärinen kuin laivayhtiön kirkasväriset laivat. Työpukuun oli myös kiinnitetty ompelemalla tai muuten selvästi laivayhtiön tunnukset. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon myös laivayhtiön toiminnan luonne ja laatu, henkilön työtehtävät ja työpuvun liittyminen laivayhtiön toimintaan , korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei henkilölle sen johdosta että laivayhtiö oli hankkinut kysýmyksessä olevan työpuvun ja asettanut sen hänen edellä tarkoitettuun käyttöönsä, muodostunut sellaista rahanarvoista etuutta, joka tuloverolain 29 ja 64 §:n säännökset huomioon ottaen olisi henkilön veronalaista etua. (tämäkään ei ole yksimielinen päätös, äänestys 4-2)
Työvaatemenothan ovat verotuksessa hyvin rajoitetusti vähennyskepoisia, tuloverolaki ei suoraan määrittele mikä meno johtuu tulonhankkimisesta tai säilyttämisestä ja mikä taas on yksityistä ei yritykselle kuuluvaa. Lähtökohta on periaatteessa työvaatteiden kohdalla sama mitä se on muidenkin tulonhankkimiskulujen kohdalla, käytännössä kuitenkin menojen vähennyskelpoisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti ja ratkaisut perustuvat pitkälti aikojen myötä muodostuneeseen verotus- ja oikeuskäytäntöön. Vaatteet ovatkin yksi niistä yksittäisistä tulonhankkimiseen tai säilyttämiseen liittyvistä kuluista joissa yrittäjällä on usein eniten päänvaivaa ja vaikeuksia ymmärtää. Myös taloushallinnon ihmiset joutuvat joskus mielenkiintoisiin tilanteisiin, kun asiakas sekottaa pakkaa mitä erikoisimmilla selvityksillä miksi juuri nämä menot kirjanpitoon yrityksen kuluiksi kuuluvat. Joillakin yrittäjilä on taito sotkea varsinkin uransa alussa olevan kirjanpitäjän ajatusmaailman hetkeksi saadessaan jonkin selkeästi yksityisen kulun omalla selityksellään vaikuttamaan yrityksen kululta.
Vaatteiden vähentämisen perusajatus ja -linja on selkeä: vain ne vaatteet voit vähentää joita et voi käyttää muualla kuin töissä. Jos taas vaatteita voi käyttää muutenkin, työn ulkopuolella, ne ovat elantomenoja ja näin ollen verotuksessa vähennyskelvottomia eivätkä kuulu kirjanpitoon. Suoja- ja turvavaatteet ovat yleisesti vähennyskelposia. Esim. haalarit, lääkärin asut, leipomon suoja-asut. Tai jos työ on erityisen kuluttavaa tai likaista niin että vaatteita pitää ostaa usein. Vastaavasti esim. metsurit voivat vähentää työturvallisuuteen liittyvät asut ja varusteet tai lämpöhaalarit. Myös metalliyrityksen tai vastaavan työtekijöiden työturvallisuuskengät tai vastaavat varusteet ovat vähennyskelpoisia. Tähän ei pidä sotkea tietyissä töissä välttämättömia suojaimia: hengityssuojaimet, hitsausmaskit, suojalasit yms. jotka ovat aina vähennyskelpoisia. Näiden asujen pesu ja huolto on myös vähennyskelpoista.
Vähennyskelpoisia ovat myös erilaiset ergomomiset jalkineet esim. vastaanottoapulaisilla tai sairaanhoitajilla tai muilla työssään pääosin seisovilla henkilöillä. Kuitenkin on muistettava että tällöin kyseiset jalkineet on töistä lähdettäessä jätettävä työpaikan tiloihin. Mikä on kyllä muutenkin järkevää, samoilla jalkineilla ei saisi kävellä koko hereilläolo aikaansa. Sen sijaan mietinnän alle menevät esim. toimistosiivoojan työasu jos se on t-paita ja farkut tai muut vastaavat housut. Tai yrityksen messuille ostamat asut. Moni pitää näitä ilman muuta vähennyskepoisina, mutta näin ei kuitenkaan ole. Sellaiset tavallisetkin asut joissa on selkeästi näkyvä painatus jossa mainostetaan kyseisestä yritystä ovat vähennyskelpoisia, tämä taas tulee siitä ajatuksesta että jos työntekijä pukee jostain syystä tämän asun vapaa-aikanaan, se on mainosta kyseiselle yritykselle, joten yritys voi kyseisen vaatteen painatuksineen vähentää kirjanpidossaan.
Sen sijaan tumma puku ei ole vähennyskelpoinen, ei vaikka kyseessä olisi toimitusjohtaja jonka tulee edustaa seurassa ja tilaisuuksissa jonne ilman tummaa pukua ei voi mennä. Vaatteiden vähentämisessä asiaa ei voi ajatella niin että onko tämä vaate jota käytän työasioissa. Se on tietysti ensimmäinen edellytys vähentämiselle, mutta sitä seuraa jatkokysymys: onko tämä vaate jota käytän VAIN työasioissa ja vielä tarkemmin onko se vaate jota EN EDES VOISI käyttää muualla. Kysymys ei ole siitä käyttääkö vapaa-ajallaan farkkuun ja löysään paitaan pukeutuva henkilö vapaa-ajallaan työnantajan työasuna vaatimaan pukua vai ei. Kysymys on siitä voisiko sitä käyttää? Ei siitä pitääkö työntekijä sen tyyppisistä vaatteista tai ei, vaan onko vaate sellainen että sitä voisi pitää. Sama kysymyshän tulee esiin esim. kampaajien tai muiden tarkkaa työtä tekevien henkilöiden silmalaseissa. Jos niitä voidaan käyttää muuallakin ne ovat elantomenoa, ei verotuksessa vähennyskelpoista. Silmalaseistä oikeastaan vain päätelasit ovat vähennyskepoiset yritykselle, niiden hankkiminenhan on lakisääteistä jos työntekijä niitä tarvitsee.
Jos jostain syystä palkansaaja on itse maksanut sellaisen asun kustannukset joka on vähennyskelpoinen verotuksessa, hän saa kulut omassa verotuksessaan tulonhankkimiskuluina vähennettäväksi.
Loppuun muutama oikeustapaus esimerkiksi siitä mistä tässä on kysymys, oikeuden päätöksistä nähdään etteivät vaateasiat ole ollenkaan helppoja. Sellaisetkin tapaukset joissa itse olisimme ehdottomasti sitä mieltä että kyseessä on vähennyskelpoinen meno tai työnantajan kustantamana etu jota ei veroteta, se voikin olla tapaus josta KHO on äänestänyt. Nämä tapaukset eivät välttämättä sellaisenaan suoraan sovi yrittäjän arkeen, mutta antavat hyvän kuvan siitä miten työvaateasioita verotuksessa yleisesti käsitellään:
KHO 1977-B-II-565
Virkapuvun hankkimisesta aiheutuneet 820 markan määräiset kulut olivat papin tulosta vähennyskelpoiset
KHO 2002/3542
Piispainkokouksen suosituksen mukaisen, vaihtoehtoisena papinpukuna käytettävän tumman puvun hankkimisesta aiheutuneet kulut eivät oleet papin tulosta tulonhankkimiskuluina vähennyskelpoisia menoja (pappi voi käyttää pukua muuallakin)
KHO 1988-B-551
Apulaisprofessorilla oli oikeus vähentää ainostaan virkaan liittyvissä tehtävissä käyttämänsä frakin hankkimisesta aiheutuneet kulut 1804 markkaa, veronalaisesta tulostaan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina kustannuksina. (tämä päätös ei ollut yksimielinen vaan äänestys 4-1)
KHO 1993-B-523
Korkeakoulun apulaisprofessorina vuodesta 1984 lähtien työskennellyt henkilö, joka oli väitellyt vuonna 1988, promovoitiin tohtoriksi vuonna 1989. Hän oli hankkinut promootiota varten muun ohella tohtorinhatun ja siihen kuuluvan lyyran. Apulaisprofessorilla oli oikeus vähentää näistä hankinnoista aiheutuneet menot, yhteensä 2225 mk, veronalaisesta tulostaan tulon hankkimisesta ja säilyttäisestä johtuneina menoina, kun otettiin huomioon, että hankinnat olivat liittyneet pääasiassa hänen virkaansa korkeakoulussa. (tämä oli tiukka päätös, äänestys 3-2)
KHO 1993-B-534
Henkilön joka toimi laivaliikennettä harjoittavan yhtiön terminaalivirkailija, oli käytettävä työssään laivayhtiön kustantamaa ja omistamaa työpukua. Työpuvun käyttö ei ollut vapaa-aikana sallittua. Työpukua säilytettiin työpaikalla ja se uusittiin noin kahden vuoden välein. Työpuku oli samanvärinen kuin laivayhtiön kirkasväriset laivat. Työpukuun oli myös kiinnitetty ompelemalla tai muuten selvästi laivayhtiön tunnukset. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon myös laivayhtiön toiminnan luonne ja laatu, henkilön työtehtävät ja työpuvun liittyminen laivayhtiön toimintaan , korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei henkilölle sen johdosta että laivayhtiö oli hankkinut kysýmyksessä olevan työpuvun ja asettanut sen hänen edellä tarkoitettuun käyttöönsä, muodostunut sellaista rahanarvoista etuutta, joka tuloverolain 29 ja 64 §:n säännökset huomioon ottaen olisi henkilön veronalaista etua. (tämäkään ei ole yksimielinen päätös, äänestys 4-2)
8.7.2011
Palkkahallinnon "sähköistäminen" on kansalaisvelvollisuus
Sähköinen taloushallinto ja eLasku on nyt jokaisen alaa seuraavan huulilla, joko negatiivisena tai positiivisena asiana siitä riippuen miltä näkökulmalta sitä kyseinen henkilö miettii. Itse koen erittäin positiviisena sen yleistymisen, Suomi saa sitä kautta sen kustannushyödyn mitä pitääkin.
Taloushallinnon yksi osa, palkkahallinto tai laajemmin sanottuna henkilöstöhallinto, on jäänyt ehkä hieman unholaan. Koska niin moni on kiinnostunut ns. kirjanpitopuolen ja laskutuksen digitalisoinnista, jätän sen itse hetkeksi sivummalle ja keskityn sen tosiasian korostamiseen ja tunnetuksi tekemiseen että palkkahallinnon puolella saamme helposti kertymään tuntuvia säästöjä ja samalla teemme yhden pienen osamme hiilijalanjäljen pienentämiseksi.
Ensimmäinen askel kustannusten säästämiseen ja tietoturvan parantamiseen on palkkaerittelyjen (tilinauhojen) sähköistäminen. Se ei vaadi isoja ponnisteluja ja on helposti monistettavissa tilitoimistoympäristössä. Kun sen vaiva mitä asian suhteen on valmisteluissa nähtävä, on kerran hoidettu kuntoon, saman järjestelyn siirtäminen seuraavalle asiakkaalle on helppoa. Asiakkaalle menettelystä ei koidu lisäkustanuksia, joten suostumus on helppoa saada. Tilitoimisto säästää kustannuksia, sekä suoraa rahaa että työtä - joka sekin on rahaa. Rahaa, jonka se voi kompensoida vaikkapa ammattitaitoisen henkilöstön työviihtyvyyteen. Sen lisäksi ns. verkkopalkkalaskelma on ekologinen vaihtoehto. Miten paljon turhaa energiaa kuluukaan palkkalaskelman tulostukseen, kirjekuoreen ja kuorittamiseen, siihen kun posti kuljettaa ko. kirjekuoren perille jne. Kaiken tämän voisi hoitaa lähettämällä yhden tiedoston lähes "nappia painamalla" ja palkkaerittely olisi käytännössä samalla hetkellä palkansaajan nettipankissa. Ja se on siellä arkistossa usean vuoden ja halutessaan pidemmän säilytysajan, jokainen voi sen itse tallentaa omalle koneelleen. Näin laskelmaa ei enää syö kotieläimet, ei tuhoa lapset eivätkä ne muutossa katoa.
Miksi tilitoimistot eivät markkinoi tätä vaihtoehtoa asiakkailleen? Onko niin etteivät hekään vielä ihan tiedä asiasta? Pankit markkinoivat palvelua huonosti, vähän tai ei ollenkaan. Ohjelmistotalot mainitsevat sen yhtenä osana ohjelmiston toimintaa. Kilpaileva järjestelmä on NetPost, jossa Itella toivoo palkkaerittelyjen tupsahtavan jokaisen NetPost -laatikkoon. Ongelma vaan on se ettei kaikilla ole sellaista laatikkoa, nettipankki on lähes jokaisella. Paitsi jos pankkitili on yhteinen, voi olla että nettipankkikin on vain toisen puolison nimissä. Silloin toisen palkkalaskelmat eivät löydä tietään sinne. Ehkä pankit voisivat tehdä asialle jotain, ehkä ei, pankkisalaisuus on Suomessa tiukka. Ja hyvä niin. Keinoja sähköiseen palkkaerittelyyn löytyy kuitenkin jokaiselle.
Henkilöstöhallinnon tietojen salassapitoa koskee oma lakinsa, henkilötietolaki. Se on tiukka laki ja se sanelee osaltaan varmasti pankin toimia tässä asiassa. Sähköinen palkkalaskelma on kuitenkin asia joka nimenomaan lisää tilitoimiston kykyä huolehtia henkilötietojen suojasta. Jos asiaan perhetyy huomaa pian sen miten järkevää on siirtyä sähköiseen palkkalaskelmien välitykseen. Jos jollakin työntekijällä ei ole mahdollisuutta ottaa laskelmaa vastaa nettipankkiinsa, hän voi avata itselleen NetPost -"laatikon" . Kun järjestelmä havaitsee ettei nettipankkia ole, se ohjaa laskelma Itellan palveluun. Asia on helppo järjestää niin, siihen tarvitaan vain sopimus ohjelmistotoimittajan ja Itellan kanssa asiasta.
Mitä yhteiskunta voisi tehdä asian edistämiseksi? Yleinen mielipide siitä miten järjestelmien tulisi toimia yhtenevästi menetelmien helpottamiseksi entisestään, auttaisi varmasti. Samoin se että ne joita asia koskee painottaisivat ohjelmistotaloille että tämä ominaisuus on palkkahallinnon ohjelmistoista löydyttävä (joistakin se vielä valitettavasti puuttuu) Mutta kaikken tärkein on uuden eduskunnan käsissä. Asian luulisi kiinnostavan jokaista puoluetta, koska tässä voittajia ovat kaikki: työnantaja, työntekijä, yhteiskunta ja luonto. Ei liene yhtään puoluetta jota ainakin joku näistä asioista puhuttelisi. Uusi eduskunta korostaa luontoa ja uusiutuvien energiamuotojen tärkeyttä ja haluaa tukea luontoa, samalla yhteiskunnan kustannuksissa säästäen. Verkkopalkkalaskelma vastaa noihin kaikkiin tekijöihin malta osaltaan positiivisesti.
Hallituksen ja eduskunnan vastuu on ottaa kantaa siihen että jokaisen kansalaisen moraalinen ja yhteiskunnallinen velvollisuus on ottaa vastaan sähköinen palkkaerittely. Jos moraalinen velvoite ei ole riittävä, olisi lailla taattava ettei sähköisen palkkaerittelyn vastaanottamisesta voi kieltäytyä. Tämä on pieni asia jolla on iso merkitys, Suomella ei ole varaa jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä.
Taloushallinnon yksi osa, palkkahallinto tai laajemmin sanottuna henkilöstöhallinto, on jäänyt ehkä hieman unholaan. Koska niin moni on kiinnostunut ns. kirjanpitopuolen ja laskutuksen digitalisoinnista, jätän sen itse hetkeksi sivummalle ja keskityn sen tosiasian korostamiseen ja tunnetuksi tekemiseen että palkkahallinnon puolella saamme helposti kertymään tuntuvia säästöjä ja samalla teemme yhden pienen osamme hiilijalanjäljen pienentämiseksi.
Ensimmäinen askel kustannusten säästämiseen ja tietoturvan parantamiseen on palkkaerittelyjen (tilinauhojen) sähköistäminen. Se ei vaadi isoja ponnisteluja ja on helposti monistettavissa tilitoimistoympäristössä. Kun sen vaiva mitä asian suhteen on valmisteluissa nähtävä, on kerran hoidettu kuntoon, saman järjestelyn siirtäminen seuraavalle asiakkaalle on helppoa. Asiakkaalle menettelystä ei koidu lisäkustanuksia, joten suostumus on helppoa saada. Tilitoimisto säästää kustannuksia, sekä suoraa rahaa että työtä - joka sekin on rahaa. Rahaa, jonka se voi kompensoida vaikkapa ammattitaitoisen henkilöstön työviihtyvyyteen. Sen lisäksi ns. verkkopalkkalaskelma on ekologinen vaihtoehto. Miten paljon turhaa energiaa kuluukaan palkkalaskelman tulostukseen, kirjekuoreen ja kuorittamiseen, siihen kun posti kuljettaa ko. kirjekuoren perille jne. Kaiken tämän voisi hoitaa lähettämällä yhden tiedoston lähes "nappia painamalla" ja palkkaerittely olisi käytännössä samalla hetkellä palkansaajan nettipankissa. Ja se on siellä arkistossa usean vuoden ja halutessaan pidemmän säilytysajan, jokainen voi sen itse tallentaa omalle koneelleen. Näin laskelmaa ei enää syö kotieläimet, ei tuhoa lapset eivätkä ne muutossa katoa.
Miksi tilitoimistot eivät markkinoi tätä vaihtoehtoa asiakkailleen? Onko niin etteivät hekään vielä ihan tiedä asiasta? Pankit markkinoivat palvelua huonosti, vähän tai ei ollenkaan. Ohjelmistotalot mainitsevat sen yhtenä osana ohjelmiston toimintaa. Kilpaileva järjestelmä on NetPost, jossa Itella toivoo palkkaerittelyjen tupsahtavan jokaisen NetPost -laatikkoon. Ongelma vaan on se ettei kaikilla ole sellaista laatikkoa, nettipankki on lähes jokaisella. Paitsi jos pankkitili on yhteinen, voi olla että nettipankkikin on vain toisen puolison nimissä. Silloin toisen palkkalaskelmat eivät löydä tietään sinne. Ehkä pankit voisivat tehdä asialle jotain, ehkä ei, pankkisalaisuus on Suomessa tiukka. Ja hyvä niin. Keinoja sähköiseen palkkaerittelyyn löytyy kuitenkin jokaiselle.
Henkilöstöhallinnon tietojen salassapitoa koskee oma lakinsa, henkilötietolaki. Se on tiukka laki ja se sanelee osaltaan varmasti pankin toimia tässä asiassa. Sähköinen palkkalaskelma on kuitenkin asia joka nimenomaan lisää tilitoimiston kykyä huolehtia henkilötietojen suojasta. Jos asiaan perhetyy huomaa pian sen miten järkevää on siirtyä sähköiseen palkkalaskelmien välitykseen. Jos jollakin työntekijällä ei ole mahdollisuutta ottaa laskelmaa vastaa nettipankkiinsa, hän voi avata itselleen NetPost -"laatikon" . Kun järjestelmä havaitsee ettei nettipankkia ole, se ohjaa laskelma Itellan palveluun. Asia on helppo järjestää niin, siihen tarvitaan vain sopimus ohjelmistotoimittajan ja Itellan kanssa asiasta.
Mitä yhteiskunta voisi tehdä asian edistämiseksi? Yleinen mielipide siitä miten järjestelmien tulisi toimia yhtenevästi menetelmien helpottamiseksi entisestään, auttaisi varmasti. Samoin se että ne joita asia koskee painottaisivat ohjelmistotaloille että tämä ominaisuus on palkkahallinnon ohjelmistoista löydyttävä (joistakin se vielä valitettavasti puuttuu) Mutta kaikken tärkein on uuden eduskunnan käsissä. Asian luulisi kiinnostavan jokaista puoluetta, koska tässä voittajia ovat kaikki: työnantaja, työntekijä, yhteiskunta ja luonto. Ei liene yhtään puoluetta jota ainakin joku näistä asioista puhuttelisi. Uusi eduskunta korostaa luontoa ja uusiutuvien energiamuotojen tärkeyttä ja haluaa tukea luontoa, samalla yhteiskunnan kustannuksissa säästäen. Verkkopalkkalaskelma vastaa noihin kaikkiin tekijöihin malta osaltaan positiivisesti.
Hallituksen ja eduskunnan vastuu on ottaa kantaa siihen että jokaisen kansalaisen moraalinen ja yhteiskunnallinen velvollisuus on ottaa vastaan sähköinen palkkaerittely. Jos moraalinen velvoite ei ole riittävä, olisi lailla taattava ettei sähköisen palkkaerittelyn vastaanottamisesta voi kieltäytyä. Tämä on pieni asia jolla on iso merkitys, Suomella ei ole varaa jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä.
30.6.2011
Tilitoimiston henkilökunnan kiireet ja palkkakehitys
Suomessa on uusi hallitus ja rauha maassa? Ehkäpä ei, kunnallisvaalit tulossa ja presidentinvaalikampanjatkin ovat jo alkaneet. Poliittista mediajulkisuutta riittänee lähitulevaisuudessa. Mutta otsikon asiaan:
Erto ry on tutkinut tilitoimistoissa työskentelevien mahdollisuuksia lomailla, heidän työtehtäviään. Kiirettä. Ohessa linkki kyseiseen uutiseen.
http://www.sttk.fi/fi-FI/uutiset/uutinen/uutiset-2011/erton-tutkimus-tilitoimihenkiloilla-vaikeuksia-lomailla
Kun luen uutista se herättää monenlaista ajatuksia. Suurin totuus on aivan varmasti se että lomaoikeus on kaikilla. Ei ole työnantajankaan etu jos ihmiset eivät lomaile. Ei kukaan jaksa tehdä työtä ilman lomaa, tilitoimistossa työ on tarkkaa ja tiukkojen aikataulujen takia monia stressavaa. Pieni stressi on hyvksi ja sillä tavoin saa enemmän aikaan, mutta liika on liikaa. Eikä lomaa saa pilkkoa lyhyiksi pätkiksi, lakikin sen kieltää. Poikkeustapauksissa kyllä, mutta ei toistuvasti. Rentoutunut ja levännyt ihminen jaksaa paremmin ja on iloisempi asiakaspalvelussakin. Hän myös kokee työnsä mukavammaksi ja tuntee sen mielekkyyden ihan eri tavalla kun lähes loppuu asti työllä puudutettu henkilö, joka pitää lomansa monessa pätkässä. Tästä loma-asiasta olen siis täysin samaa mieltä, minulle se on aina ollut itsestäänselvyys.
Taloushallinnon sähköistyminen auttaa tätä kiirettä tulevaisuudessa, jos osaamme sen alallamme ottaa oikein. Jo nyt on palvelumme hinnoiteltava niin että kate säilyy hyvänä, sähköistäminen ei tuo ihan heti aikasäästöä uuden opettelemisen viemän ajan vuoksi, mutta melko nopeasti se säästää aikaamme. Mutta hinnoittelumme on muotoiltava sellaiseksi ettei koko aikasäästö valu asiakkaalle. On muistettava että järjestelmätkin maksavat. Tiliammattilaiset voivat nyt tarjota uudenlaisia palveluja asiakkaille. Voimme perehtyä asiakkaan liiketoimintaan syvällisemmin ja tarjota hänelle apua juuri siinä mitä hän oikeasti tarvitsee, yrityksen tulevaisuuden suunnittelussa lukujen perusteella. Mutta meidän on muistettava hinnoitella palvelumme niin että meillä on aikaa tehdä tämä kaikki. Jos hinnoittelemme tunnit olemme siinä tilanteessa ettei sähköistymisen tuoma ajansäästö tuo mitään muuta kuin sen että yhdellä kirjanpitäjällä on tupla määrä asiakkaita - ja taas kiire.
On totta että tämä kehitys tuo mukanaan vastuullisempia töitä sekä tarvetta erilaiseen osaamiseen. Myös palkkahallinnon tehtävien lisääntyminen ja ulkoistuksien laadun monipuolistuminen lähentelemään joissakin tapauksissa jo henkilöstöhallinnon ulkoistuksia, tuo paineita tilitoimistoammattilaisten osaamistarpeisiin. Itselleni on aina ollut päivänselvää että työnantajana maksan kaikki koulutukseen liittyvät kustannukset, koska työssään ihminen tätä ammattitaitoaan käyttää. On mielestäni upea asia että ihmiset opiskelevat, on koulutus sitten pitkäkestoista osaamista syventävää tai vaihtoehtoisesti lyhytkestoista ajankohtaiskoulutusta. Se kertoo ihmisen halusta kehittyä. Järkevästi hoidettuna koulutuskustannuksista sovitaan jokin korvattavuus, jos kulut ovat merkittävät ja työntekijä lyhyen ajan kuluessa vaihtaa työpaikkaa, niin kannattaa tehdä, jotta motiivi koulutuksen kustannusten hoitamiseen säilyy.
Jos henkilö kouluttautumisensa myötä kasvaa ja kehittyy työtehtävissään ottaen enemmän vastuuta tekemästään tai tekee vaativampia tehtäviä tai vaikkapa entisiä tehtäviään järkevämmin ja hyödyllisemmin, mielestäni hänelle kuuluu palkankorotus. Mutta se ei mielestäni voi olla automaatti. Jos työnantaja korvaa kaikki kustannukset ja työntekijä jatkaa entisten töidensä tekemistä samoin kuin ennenkin - mihin perustuu vaatimus korkeammasta palkasta? Jos jostain syystä työntekijä on kustantanut koulutuksensa itse, on sen korvaaminen ansiotasossa pienemmälläkin kehittynisellä jollakin tasolla paremmin perusteltua. Mutta ei tutkinnon suorittaminen voi olla palkankorotusautomaatti. Olen varma että jokainen tilitoimisto haluaisi maksaa hyvää palkkaa ihmisilleen, mutta markkinatalouden ikävä tosiasia on että palkka ja siihen liittyvät kustannukset kuten muutkin kulut katetaan niistä rahoista joita asiakkaat maksavat. Jos kurssin käyneen ja tutkinnon suorittaneen ihmisen töiden taso tai se mitä hyötyä hänen kouluttautumisensa tuo koko toimiston hyväksi ei millään tavalla realisoidu katteessa, mistä korotus maksetaan? On toki varmasti kohtuullista muistaa pitkäaikaisen koulutuksen tunnollisesti suorittanutta ihmistä pienellä korotuksella ja ehdottomasti noteerata kurssin päättymistä pienellä sisäisellä juhlalla - normaalilla muistamisella. Mutta tuntuva korotus vaatii myös parempaa tulonodotusta. Se on se todellisuus jota tili-ihmisten ammattiliittokaan ei saisi unohtaa.
Erto sanoo panostavansa yleissitovaan työehtosopimukseen, se varmasti parantaisi alan julkisuuskuvaa monessa mielessä ja on siksi kannattava ajatus. Sen sijaan tuntuvat palkankorotukset ensi syksyyn on huono ajatus. Monessa tilitoimistossa käydään nyt läpi laman seurauksia, tilitoimistoissahan lama tulee tunnetusti aina vuoden perässä muuta maata. Asiakkaiden maksuajan ovat pidentyneet, syntyneistä luottotappioista on selvitty tyhjentämällä puskurit. Nyt kun pitäsi hiljalleen pystyä keräämään uutta puskuria tuntuvat palkankorotkset tulevat pahaan saumaan. Pienemmät tilitoimistot eivät vain yksinkertaisesti pysty maksamaan enemmän palkkaa muutoin kuin vähentämällä henkilökuntaa, teettämällä (pätkälomilla) enemmän lopulla työvoimalla ja yrittäjän itsensä liiallisella työllä -seurauksena uupuminen. Yrittäjän uupuminen voi tehdä lopun koko toiminnasta ja näin kaikilta ukhaa mennä työpaikka. Tilitoimistoyrittäjien uupumisia on koettu entistä enemmän, aivan liikaa.
Jotta palkkaa voitaisiin nostaa, pitäisi tulojen per käytetty työtunti myös nousta. Mielestäni tilitoimistojen henkilökunta ilman muuta ansaitsisi parempaa palkkaa, mutta ensin pitää ratkaista hinnoittelun ongelma. Alamme yleinen ongelma on se ettei se ole vielä kunnolla ammattimaistunut ja moni toimii käsityöläishengellä. Hintoja ei uskalleta korottaa, kun naapuri toimisto tekee kuitenkin halvemmalla. Kun tilitoimiston johtaja haluaisi keskustella hinnoittelusta henkilöstön kanssa, monessa paikoin asenne valitettavasti on: "se on yrittäjän asia ja ongelma, ei koske meitä" Kun tilitoimiston omistaja kehittää tuntiseurantaa niin että asiakkaalle ei tehtäisi huomaamatta ilmaista työtä, työntekijät monesti eivät halua toimia oheiden mukaan, koska ovat niin samaistuneet ja ystävystymeet asiakkaansa kanssa, eivätkä halua tälle "isoja" tilitoimiston laskuja. Koetaan että asiakas ei sitten enää "tykkää" minusta jos saa työstäni isomman laskun. Voisimmeko me luopua siitä tarpeesta että asiakkaat "tykkäävät" meistä ja siirtyä siihen tilanteeseen että asiakkaat arvostavat meitä ammattilaisina?
Olen aina tuntenut lähes skitsofrenisiä tunteita kun tilitoimiston työntekijällä on niin selkeästi kaksi persoonaa: se joka kertoo työnantajalle miten hyvä hän on ja miten paljon hän tarvitsee palkankorotusta ja toinen minä joka asiakastilanteessa ajattelee voiko laskuttaa 2 tuntia työstä, jos kuitenkin joku muu, joku parempi olisi tehnyt se tunnissa? Tai jos asiakas kysyy jotain laskusta ei tämä toinen persoona pysty sanomaan asiakkaalle "minun työni on sen arvoista" vaan pälyilee tilitoimiston johtajan selän taakse - johtaja laskuttaa, pitää kysyä häneltä laskutuksesta. Johtaja on kuitenkin tehnyt laskun juuri niiden tietojen mukaan mitä työntekijä on ilmoittanut. Miksi tiliammattilainen ei voi sanoa että tilinpäätöslasku on nyt isompi koska muistat varmasti että paperisi eivät olleet kovin hyvin järjestyksessä tänä vuonna, jouduimme selvittämään asioita tai koska hankit toisen tehtaan juuri ennen tilinpäätöstä.... tms.
Voisiko Erto ja Tilitoimihenkilöt sekä muut tilitoimistoammattilaisia edustavat tahot muistuttaa jäseniään, että työstään ja ammattitaidostaan on oltava ylpeä myös silloin kun asiakas on vastapäätä? Omaa työtään pitää oikeasti arvostaa ja antaa sen näkyä, auttaa tilitoimistoa hinnoittelemaan palvelunsa kannattavasti ja muistaa että tilitoimisto on työnantaja ja asiakas on tilitoimiston asiakas, ei kirjanpitäjän henkilökohtainen asiakas.
Vain sillä että tilitoimistoissa työtä tekevät ihmiset rehellisesti arvostavat työtään ja sen tärkeyttä sekä omaa ammattitaitoaan ja antavat sen näkyä ja kuulua me yhdessä kehitämme tätä alaa. Kehitämme sitä niin, että se muodostuu houkuttelevaksi työpaikaksi ja alaksi nuorille opiskelijoille ja asiakkaamme ovat valmiita maksamaan oikean hinnan laadukkaista palveluistamme. Silloin voimme saada myös tilitoimistojen ansiotason kohdalleen työn vaativuuteen nähden. Sen voivat tehdä yhdessä tilitoimistot ja niiden henkilökunta. Yhteisrintamassa, ei keskenään taistellen. Taistelun tie on aina tuhoontuomittu - molemmille osapuolille.
Yhteistyössä on voimaa, käyttäkäämme sitä.
Sopivan lämmintä kesää ja sopuisaa syksyä kaikille!
Erto ry on tutkinut tilitoimistoissa työskentelevien mahdollisuuksia lomailla, heidän työtehtäviään. Kiirettä. Ohessa linkki kyseiseen uutiseen.
http://www.sttk.fi/fi-FI/uutiset/uutinen/uutiset-2011/erton-tutkimus-tilitoimihenkiloilla-vaikeuksia-lomailla
Kun luen uutista se herättää monenlaista ajatuksia. Suurin totuus on aivan varmasti se että lomaoikeus on kaikilla. Ei ole työnantajankaan etu jos ihmiset eivät lomaile. Ei kukaan jaksa tehdä työtä ilman lomaa, tilitoimistossa työ on tarkkaa ja tiukkojen aikataulujen takia monia stressavaa. Pieni stressi on hyvksi ja sillä tavoin saa enemmän aikaan, mutta liika on liikaa. Eikä lomaa saa pilkkoa lyhyiksi pätkiksi, lakikin sen kieltää. Poikkeustapauksissa kyllä, mutta ei toistuvasti. Rentoutunut ja levännyt ihminen jaksaa paremmin ja on iloisempi asiakaspalvelussakin. Hän myös kokee työnsä mukavammaksi ja tuntee sen mielekkyyden ihan eri tavalla kun lähes loppuu asti työllä puudutettu henkilö, joka pitää lomansa monessa pätkässä. Tästä loma-asiasta olen siis täysin samaa mieltä, minulle se on aina ollut itsestäänselvyys.
Taloushallinnon sähköistyminen auttaa tätä kiirettä tulevaisuudessa, jos osaamme sen alallamme ottaa oikein. Jo nyt on palvelumme hinnoiteltava niin että kate säilyy hyvänä, sähköistäminen ei tuo ihan heti aikasäästöä uuden opettelemisen viemän ajan vuoksi, mutta melko nopeasti se säästää aikaamme. Mutta hinnoittelumme on muotoiltava sellaiseksi ettei koko aikasäästö valu asiakkaalle. On muistettava että järjestelmätkin maksavat. Tiliammattilaiset voivat nyt tarjota uudenlaisia palveluja asiakkaille. Voimme perehtyä asiakkaan liiketoimintaan syvällisemmin ja tarjota hänelle apua juuri siinä mitä hän oikeasti tarvitsee, yrityksen tulevaisuuden suunnittelussa lukujen perusteella. Mutta meidän on muistettava hinnoitella palvelumme niin että meillä on aikaa tehdä tämä kaikki. Jos hinnoittelemme tunnit olemme siinä tilanteessa ettei sähköistymisen tuoma ajansäästö tuo mitään muuta kuin sen että yhdellä kirjanpitäjällä on tupla määrä asiakkaita - ja taas kiire.
On totta että tämä kehitys tuo mukanaan vastuullisempia töitä sekä tarvetta erilaiseen osaamiseen. Myös palkkahallinnon tehtävien lisääntyminen ja ulkoistuksien laadun monipuolistuminen lähentelemään joissakin tapauksissa jo henkilöstöhallinnon ulkoistuksia, tuo paineita tilitoimistoammattilaisten osaamistarpeisiin. Itselleni on aina ollut päivänselvää että työnantajana maksan kaikki koulutukseen liittyvät kustannukset, koska työssään ihminen tätä ammattitaitoaan käyttää. On mielestäni upea asia että ihmiset opiskelevat, on koulutus sitten pitkäkestoista osaamista syventävää tai vaihtoehtoisesti lyhytkestoista ajankohtaiskoulutusta. Se kertoo ihmisen halusta kehittyä. Järkevästi hoidettuna koulutuskustannuksista sovitaan jokin korvattavuus, jos kulut ovat merkittävät ja työntekijä lyhyen ajan kuluessa vaihtaa työpaikkaa, niin kannattaa tehdä, jotta motiivi koulutuksen kustannusten hoitamiseen säilyy.
Jos henkilö kouluttautumisensa myötä kasvaa ja kehittyy työtehtävissään ottaen enemmän vastuuta tekemästään tai tekee vaativampia tehtäviä tai vaikkapa entisiä tehtäviään järkevämmin ja hyödyllisemmin, mielestäni hänelle kuuluu palkankorotus. Mutta se ei mielestäni voi olla automaatti. Jos työnantaja korvaa kaikki kustannukset ja työntekijä jatkaa entisten töidensä tekemistä samoin kuin ennenkin - mihin perustuu vaatimus korkeammasta palkasta? Jos jostain syystä työntekijä on kustantanut koulutuksensa itse, on sen korvaaminen ansiotasossa pienemmälläkin kehittynisellä jollakin tasolla paremmin perusteltua. Mutta ei tutkinnon suorittaminen voi olla palkankorotusautomaatti. Olen varma että jokainen tilitoimisto haluaisi maksaa hyvää palkkaa ihmisilleen, mutta markkinatalouden ikävä tosiasia on että palkka ja siihen liittyvät kustannukset kuten muutkin kulut katetaan niistä rahoista joita asiakkaat maksavat. Jos kurssin käyneen ja tutkinnon suorittaneen ihmisen töiden taso tai se mitä hyötyä hänen kouluttautumisensa tuo koko toimiston hyväksi ei millään tavalla realisoidu katteessa, mistä korotus maksetaan? On toki varmasti kohtuullista muistaa pitkäaikaisen koulutuksen tunnollisesti suorittanutta ihmistä pienellä korotuksella ja ehdottomasti noteerata kurssin päättymistä pienellä sisäisellä juhlalla - normaalilla muistamisella. Mutta tuntuva korotus vaatii myös parempaa tulonodotusta. Se on se todellisuus jota tili-ihmisten ammattiliittokaan ei saisi unohtaa.
Erto sanoo panostavansa yleissitovaan työehtosopimukseen, se varmasti parantaisi alan julkisuuskuvaa monessa mielessä ja on siksi kannattava ajatus. Sen sijaan tuntuvat palkankorotukset ensi syksyyn on huono ajatus. Monessa tilitoimistossa käydään nyt läpi laman seurauksia, tilitoimistoissahan lama tulee tunnetusti aina vuoden perässä muuta maata. Asiakkaiden maksuajan ovat pidentyneet, syntyneistä luottotappioista on selvitty tyhjentämällä puskurit. Nyt kun pitäsi hiljalleen pystyä keräämään uutta puskuria tuntuvat palkankorotkset tulevat pahaan saumaan. Pienemmät tilitoimistot eivät vain yksinkertaisesti pysty maksamaan enemmän palkkaa muutoin kuin vähentämällä henkilökuntaa, teettämällä (pätkälomilla) enemmän lopulla työvoimalla ja yrittäjän itsensä liiallisella työllä -seurauksena uupuminen. Yrittäjän uupuminen voi tehdä lopun koko toiminnasta ja näin kaikilta ukhaa mennä työpaikka. Tilitoimistoyrittäjien uupumisia on koettu entistä enemmän, aivan liikaa.
Jotta palkkaa voitaisiin nostaa, pitäisi tulojen per käytetty työtunti myös nousta. Mielestäni tilitoimistojen henkilökunta ilman muuta ansaitsisi parempaa palkkaa, mutta ensin pitää ratkaista hinnoittelun ongelma. Alamme yleinen ongelma on se ettei se ole vielä kunnolla ammattimaistunut ja moni toimii käsityöläishengellä. Hintoja ei uskalleta korottaa, kun naapuri toimisto tekee kuitenkin halvemmalla. Kun tilitoimiston johtaja haluaisi keskustella hinnoittelusta henkilöstön kanssa, monessa paikoin asenne valitettavasti on: "se on yrittäjän asia ja ongelma, ei koske meitä" Kun tilitoimiston omistaja kehittää tuntiseurantaa niin että asiakkaalle ei tehtäisi huomaamatta ilmaista työtä, työntekijät monesti eivät halua toimia oheiden mukaan, koska ovat niin samaistuneet ja ystävystymeet asiakkaansa kanssa, eivätkä halua tälle "isoja" tilitoimiston laskuja. Koetaan että asiakas ei sitten enää "tykkää" minusta jos saa työstäni isomman laskun. Voisimmeko me luopua siitä tarpeesta että asiakkaat "tykkäävät" meistä ja siirtyä siihen tilanteeseen että asiakkaat arvostavat meitä ammattilaisina?
Olen aina tuntenut lähes skitsofrenisiä tunteita kun tilitoimiston työntekijällä on niin selkeästi kaksi persoonaa: se joka kertoo työnantajalle miten hyvä hän on ja miten paljon hän tarvitsee palkankorotusta ja toinen minä joka asiakastilanteessa ajattelee voiko laskuttaa 2 tuntia työstä, jos kuitenkin joku muu, joku parempi olisi tehnyt se tunnissa? Tai jos asiakas kysyy jotain laskusta ei tämä toinen persoona pysty sanomaan asiakkaalle "minun työni on sen arvoista" vaan pälyilee tilitoimiston johtajan selän taakse - johtaja laskuttaa, pitää kysyä häneltä laskutuksesta. Johtaja on kuitenkin tehnyt laskun juuri niiden tietojen mukaan mitä työntekijä on ilmoittanut. Miksi tiliammattilainen ei voi sanoa että tilinpäätöslasku on nyt isompi koska muistat varmasti että paperisi eivät olleet kovin hyvin järjestyksessä tänä vuonna, jouduimme selvittämään asioita tai koska hankit toisen tehtaan juuri ennen tilinpäätöstä.... tms.
Voisiko Erto ja Tilitoimihenkilöt sekä muut tilitoimistoammattilaisia edustavat tahot muistuttaa jäseniään, että työstään ja ammattitaidostaan on oltava ylpeä myös silloin kun asiakas on vastapäätä? Omaa työtään pitää oikeasti arvostaa ja antaa sen näkyä, auttaa tilitoimistoa hinnoittelemaan palvelunsa kannattavasti ja muistaa että tilitoimisto on työnantaja ja asiakas on tilitoimiston asiakas, ei kirjanpitäjän henkilökohtainen asiakas.
Vain sillä että tilitoimistoissa työtä tekevät ihmiset rehellisesti arvostavat työtään ja sen tärkeyttä sekä omaa ammattitaitoaan ja antavat sen näkyä ja kuulua me yhdessä kehitämme tätä alaa. Kehitämme sitä niin, että se muodostuu houkuttelevaksi työpaikaksi ja alaksi nuorille opiskelijoille ja asiakkaamme ovat valmiita maksamaan oikean hinnan laadukkaista palveluistamme. Silloin voimme saada myös tilitoimistojen ansiotason kohdalleen työn vaativuuteen nähden. Sen voivat tehdä yhdessä tilitoimistot ja niiden henkilökunta. Yhteisrintamassa, ei keskenään taistellen. Taistelun tie on aina tuhoontuomittu - molemmille osapuolille.
Yhteistyössä on voimaa, käyttäkäämme sitä.
Sopivan lämmintä kesää ja sopuisaa syksyä kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)