Taloushallinto on tärkeä työ

Mikä vaivaa tili-ihmisiä? Alalla toimivia asiantuntijoita?

Miksi niin moni on menettänyt ammattiylpeytensä?

Taloushallinnon ihmisethän tekevät arvokasta työtä.

Ennen kirjanpitäjä oli Suomessa arvokas, ehkä pelottavakin henkilö. Siihen aikaan ja tilanteeseen tuskin kukaan enää kaipaa, mutta kun talousihmiset ovat tulleet lähemmäs asiakasta ja osallistuneet konsultointiin, on osa heistä samalla luopunut omasta asiantuntijan statuksestaan. Vai onko käynyt niin että alalle on hakeutunut ihmisiä, jotka eivät koe olevansa ammattilaisia, asiantuntijoita? Tekevätkö he vain työtä? Tähän en halua uskoa.

 
Tiliammattilaiset neuvovat asiakkaita asioissa jotka ovat koko yritystoiminnalle tärkeitä. Taloushallinnon ja yritystoiminnan asiantuntijoina emme saa oma-aloitteisesti ”polkea” arvoamme asiakkaan silmissä. Joka päivä kun kohtaamme asiakkaita, meidän on käyttäydyttävä kuten asiantuntija.

Toinen mielestäni outo asia on että alamme ihmiset sortuvat ajattelemaan että pitää olla täydellinen. Kun asiakas ottaa yhteyttä ja kysyy neuvoa, koetaan että vastaus on pystyttävä sanomaan heti. Moniko lakiasiantuntija tekee samoin? Tai tilintarkastaja? Tämä näkyy myös tilitoimiston ”sisällä”. Kirjanpitäjä ei uskalla kysyä kun ei tiedä. Vai eikö kirjanpitäjä enää välitä työnsä jäljestä? Kammottava ajatus.

Olen omassa työssäni tehnyt juuri kevään tilinpäätösaikana paljon sellaista työtä, jossa olen huomannut miten ihmiset joiden ammattitaitoa olen arvostanut, joita olen pitänyt ns. hyvinä kirjanpitäjinä ja tarkkoina työssään, ovatkin tehneet työnsä niin, etteivät he ole välittäneet ollenkaan lopputuloksesta. Työn lopputuloksesta huokuu välinpitämättömyys, mikä on minusta aivan käsittämätöntä.

Haluan herätellä taloushallinnon alalla työskenteleviä. Teidän vastuullanne on yrityksen taloushallinto. Siinä on monen yrittäjän koko elämä, koko toimeentulo. Isommissa yrityksissä monen ihmisen työpaikka. Se ei ole vähämerkityksellistä, päinvastoin. Se on tärkeää työtä! Tehkäämme sitä sillä arvokkuudella ja huolellisuudella, kuin hoitaisimme omia asioitamme. Luokaamme hyvät suhteet asiakasyrityksiin ja yhteyshenkilöihin. Tehkäämme työmme ylpeänä. Se on sen arvoista, me olemme sen arvoisia!

Jokainen työvaihe työssämme on tärkeä ja arvokas. Monessa paikassa tilanne on se että joku tekee kirjanpitoa kuukausittain ja siitä joku toinen mahdollisesti tekee siitä tilinpäätöksen. On ihailtavaa ja äärimmäisen ilahduttavaa nähdä miten reskontran hoitaja tai kuukausikirjanpidosta vastaava henkilö on oikealla tavalla ylpeä työnsä laadusta. Samalla kun hän laatii kirjanpidon muistioineen niin että siitä on toisen helppo jatkaa. Kun tapaan ihmisen joka on ylpeä siitä että hänen laatimastaan kirjanpidosta voidaan tehdä tilinpäätös helposti, näen toivon pilkahduksen. arvostakaamme asiakasta, omaa työtämme ja työtoveriemme työtä.

Jos joskus ette tiedä miten joku asia tuli tehdä, olkaa avoimia, kysykää ja selvittäkää. Älkää jättäkö jälkeenne sotkuja ja selvittämättömiä asioita. Ne kun aina sitten kuitenkin on jonkun selvitettävä. Jos tuntuu, ettei tämä työ enää kiinnosta, kannattanee miettiä vakavasti alan vaihtoa. Taloushallinto kun oikeasti on mielenkiintoinen ja haastava työ, mutta sitä ei ole tarkoitettu kaikille. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus hoitaa asiakkaan asiat huolellisesti kuin omansa.

Kosmetiikka alan mainos toteaa: ”olemme sen arvoisia” Muistakaamme mekin, että tämä työ ja sen tekijät ovat sen arvoisia. Tehkäämme työ sille kuuluvalla arvostuksella!

PS. jos kirjoitus tuntui pessimistiseltä ja arvostelevalta, se ei ollut tarkoitus. Tämä on kirjoitettu sillä fiiliksellä joka on syntynyt minulle muutaman kuukauden aikana näkemäni työn jäljen perusteella. En ole kuitenkaan menettänyt uskoani alamme ihmisiin. Suomessa on paljon taloushallinnon ihmisiä jotka osaavat työnsä, arvostavat sitä ja ovat ylpeitä että osaavat ja saavat toimia haastavalla alalla yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Kirjoitan sitten toinen kerta näistä todellisista ammattilaisista.

Palkkaa vai työkorvausta, joko nyt olisi aika muuttaa säännös vastaamaan nykyaikaa?

Vaikea kysymys

Tilitoimistossa kohdataan asiakasneuvonnassa usein kysymys siitä onko jokin työ ja siitä maksettu korvaus palkkana vai työkorvauksena verotettavaa tuloa. Säännöstö on hyvin tulkinnanvarainen ja käytännöksi on valitettavasti verotuksessa muodostunut tapa tulkita säännöstöä melko tiukasti, ilman arkijärjen käyttöä. Ratkaisut ovat joskus hyvinkin erilaisia eri tapauksissa, vaikka tapaukset saattavat muistuttaa toisiaan paljon. Normaali yrittäjälle saattaa tulla ajatus että tilanteet ratkaistaan lähes arpomalla. Syy ei ole verohallinnon, vaan säännösten ”mielenkiintoisuuden”. Tilitoimistoille tilanne on vaikea, koska se on vastuussa antamistaan neuvoista, eikä näin uskalla antaa neuvoja joissa rohkaistaisiin ihmisiä yrittäjiksi. Harva yrittäjä, jonka yritystoiminta on työn tekemistä, pystyy aloittamaan muutoin kuin pienimuotoisesti. Yritystoiminta saattaa lähteä kasvuun, mutta aluksi yrittäjä yleensä on ainut yrityksessä työtä tekevä henkilö.

On helpompi työllistää yrittäjä

Taloudellinen tilanne Suomessa on tällä hetkellä se että työttömänä on paljon ihmisiä, jotka työllistyisivät ainakin osa-aikaisesti jos voisivat toimia yrittäjinä. Työn teettäjä haluaa nykyisin hyvin usein ostaa palvelut yrittäjältä palkansaajan sijaan. Kyseessä on yksinkertaisesti nykyisen hankalan irtisanomismenettelyn, sairaslomakustannusten ja palkkahallinnon aiheuttaman lisäkustannuksen välttäminen. Usein kysymyksessä ei edes ole vaihtoehto. Varsinkin pienemmät yritykset eivät palkkaa kyseiseen tehtävään henkilöä palkansaajaksi vaan tekevät itse enemmän niin että lähes uupuvat. Palkansaajan palkkaamisen koetaan johtavan siihen että töitä pitää jatkossa olla riittävästi jotta palkatulla henkilöllä on koko ajan tuottavaa työtä tehtävänä. Pitäisi myös löytää henkilö joka ei sairasta usein tai jonka lapset eivät sairasta. Ja joka on valmis joustamaan vuosiloman ajankohdastaan. Vastaavasti jos voi palkata toisen yrittäjän tekemään alihankintaa, voi sopia miten paljon työtä on tehtävänä, korvausta ei makseta kuin tehdystä työstä. Ei irtisanomisaikaa eikä sairas- eikä vuosilomaa. Kaikki maksut maksettu kun lasku on hoidettu. Oma kustannuslaskentakin on helpompaa. On myös olemassa henkilöitä jotka eivät työllisty palkansaajina ikänsä, mahdollisen sairautensa tai muista syistä johtuen. Mutta ennakkoperintärekisteriotteen esittämällä he pääsevät tekemään työtä, koska vastuu työkunnon heikkenemisestä on taloudellisesti heillä itsellään. Se on yrittäjäriskiä jos mikä.

Juhlapuheissa yrittäjyyteen kannustetaan, mutta...

Yrittäjyys puhuttaa ja siihen varsinkin juhlapuheissa kannustetaan, poliittisissa puheissa etenkin. Valitettavasti poliittiset puhujat eivät ehkä tiedä mikä yrittäjäksi haluavalla on käytännössä edessään. Esimerkiksi atk-alan ohjelmointitoimintaa harjoittava yritys tarvitsee tilapäistä apua. Jos tämä yritys ei halua riskiä kannettavakseen, hänellä ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja kuin palkata henkilö työhön. Moni pienehkö yritys kuitenkin kokee riskin ja palkansaajasta koituvan vaivan liian suureksi, jolloin yritys ei hanki ketään, vaan teettää mahdollisesti jo olemassa olevilla työntekijöillään ylityötä ja yrittäjä tekee itse pitkiä päiviä. Lopulta kaikki ovat uupuneita. Naapurissa on saman alan aloitteleva yrittäjä joka voisi tulla tekemään työn alihankintana, mutta verotusriski on liian iso pienelle yritykselle.

Todellinen tarve säännösten muuttamiselle on olemassa

Verohallinto toimii asiassa soveltaen tiukallakin kädellä säädöksiä joita asiasta on olemassa. Löytyisikö poliittista rohkeutta ja arkijärkeä päättäjiltä, jotta tämä asia korjattaisiin? Asiasta voisi helposti tehdä aloitteen lakien ja säännösten muuttamiseksi niin että ne vastaisivat nykyisiä toimintatapoja ja taloudellista tilannetta. Jos tässä tarvitaan käytännön tilanteiden avaamista, olen valmis kertomaan lisää. Jos halutaan virallista kommenttia asiasta, löytyisi siihen apua varmasti Suomen Taloushallintoliitosta, jossa näitä asioita joudutaan pohtimaan usein. Myös Suomen Yrittäjät varmasti osaisivat kertoa näistä tilanteista.

Voisiko ihminen päättää itse, kunhan maksaa veronsa?

Ammatinharjoittaja, joka toimii toisen tiloissa alihankintaa tehden, maksaa omat veronsa ja YEL vakuutuksen kautta sosiaalikustannuksensa. Lisäksi hän todennäköisesti työllistää myös tilitoimistoa ja muita alan palveluja tarjoavia tahoja, mikä taas välillisesti lisää työllisyyttä. Yhteiskunnalle saattaa osassa tapauksissa jopa kertyä kokonaisuudessaan jopa enemmän verotuloja ym. vastaavia maksuja kuin tilanteessa että työtä tekisi palkansaaja. Varsinkin kun on enemmän kuin mahdollista ettei vastaavaa tehtävää hoitamaan palkata ketään. On myös mahdollista että tämä käytetty alihankkija hiljalleen laajentaa toimintaansa, palkaten jopa ehkä joskus työntekijän. Joka tapauksessa hän työllistää itsensä ja on pois sosiaaliturvan varasta. Voisiko ajatella että ihmiset tietyin rajoituksin päättää itse ovatko he palkansaajia vai yrittäjiä?

Nykykäytäntö asettaa ihmiset toimialan mukaan eriarvoiseen asemaan

Lääkäri toimii lääkärikeskuksen tiloissa, käyttäen lääkärikeskuksen välineitä, lääkärikeskuksen sihteeri hoitaa ajanvarauksen ja muut vastaavat palvelut. Potilas maksaa laskunsa lääkärikeskukselle. Lääkäri huolehtii laskutustietojensa kirjaamisen lääkärikeskuksen järjestelmään, josta lääkärikeskus poimii lääkäreittäin tiedot järjestelmästä, tekee laskutuslistan josta vähentää vuokran ja toimistokuluveloituksen sekä maksaa nettotulon lääkärin tilille. Lääkäriä kohdellaan ammatinharjoittajana, ei palkansaajana. Miten tämä tilanne eroaa siitä että autonkuljettaja myy palvelujaan ajamalla eri yritysten linja-autoja, kuorma-autoja tai muita kuljetusvälineitä? Tai atk-alan yrittäjä käy toisen saman alan yrittäjän tiloissa tekemässä välillä alan töitä? Tai vaikkapa parissa eri tilitoimistossa käyvä henkilö joka käy tarpeen mukaan laskemassa palkkoja, tekemässä tilinpäätöksiä, tai tuuraamassa lomia tai muutoin paikkaamassa tarvetta kiireaikana? Miksi näissä tapauksissa puhutaan yrittäjäriskistä ja tutkitaan sen täyttymistä. Kysytään kenen välineillä tai kenen ohjauksessa työtä tehdään. Tai onko kyseinen henkilö mainostanut omia palvelujaan kaikille avoimesti. Eivät kaikki lääkärit millään tasolla mainosta omia palvelujaan lääkärikeskus mainostaa omia lääkäreitään kaikkia yhdessä. Välineet poikkeuksia lukuun ottamatta eivät ole lääkärin omia.

Kaikki hyötyisivät muutoksesta

Työllisyyden parantamiseksi ja turhien hallinnollisten kustannusten karsimiseksi olisi hyvä muuttaa tätä säännöstä vastaamaan sitä mikä on tämän hetken tilanteen mukaan järkevintä. On jokaisen etu että ihmiset työllistyvät. Jos he eivät työllisty palkansaajina, annetaan heille mahdollisuus työllistyä itsenäisinä ammatinharjoittajina. Se ei ole keneltäkään pois, vaan täysin päinvastoin.