Sähköinen taloushallinto ja eLasku on nyt jokaisen alaa seuraavan huulilla, joko negatiivisena tai positiivisena asiana siitä riippuen miltä näkökulmalta sitä kyseinen henkilö miettii. Itse koen erittäin positiviisena sen yleistymisen, Suomi saa sitä kautta sen kustannushyödyn mitä pitääkin.
Taloushallinnon yksi osa, palkkahallinto tai laajemmin sanottuna henkilöstöhallinto, on jäänyt ehkä hieman unholaan. Koska niin moni on kiinnostunut ns. kirjanpitopuolen ja laskutuksen digitalisoinnista, jätän sen itse hetkeksi sivummalle ja keskityn sen tosiasian korostamiseen ja tunnetuksi tekemiseen että palkkahallinnon puolella saamme helposti kertymään tuntuvia säästöjä ja samalla teemme yhden pienen osamme hiilijalanjäljen pienentämiseksi.
Ensimmäinen askel kustannusten säästämiseen ja tietoturvan parantamiseen on palkkaerittelyjen (tilinauhojen) sähköistäminen. Se ei vaadi isoja ponnisteluja ja on helposti monistettavissa tilitoimistoympäristössä. Kun sen vaiva mitä asian suhteen on valmisteluissa nähtävä, on kerran hoidettu kuntoon, saman järjestelyn siirtäminen seuraavalle asiakkaalle on helppoa. Asiakkaalle menettelystä ei koidu lisäkustanuksia, joten suostumus on helppoa saada. Tilitoimisto säästää kustannuksia, sekä suoraa rahaa että työtä - joka sekin on rahaa. Rahaa, jonka se voi kompensoida vaikkapa ammattitaitoisen henkilöstön työviihtyvyyteen. Sen lisäksi ns. verkkopalkkalaskelma on ekologinen vaihtoehto. Miten paljon turhaa energiaa kuluukaan palkkalaskelman tulostukseen, kirjekuoreen ja kuorittamiseen, siihen kun posti kuljettaa ko. kirjekuoren perille jne. Kaiken tämän voisi hoitaa lähettämällä yhden tiedoston lähes "nappia painamalla" ja palkkaerittely olisi käytännössä samalla hetkellä palkansaajan nettipankissa. Ja se on siellä arkistossa usean vuoden ja halutessaan pidemmän säilytysajan, jokainen voi sen itse tallentaa omalle koneelleen. Näin laskelmaa ei enää syö kotieläimet, ei tuhoa lapset eivätkä ne muutossa katoa.
Miksi tilitoimistot eivät markkinoi tätä vaihtoehtoa asiakkailleen? Onko niin etteivät hekään vielä ihan tiedä asiasta? Pankit markkinoivat palvelua huonosti, vähän tai ei ollenkaan. Ohjelmistotalot mainitsevat sen yhtenä osana ohjelmiston toimintaa. Kilpaileva järjestelmä on NetPost, jossa Itella toivoo palkkaerittelyjen tupsahtavan jokaisen NetPost -laatikkoon. Ongelma vaan on se ettei kaikilla ole sellaista laatikkoa, nettipankki on lähes jokaisella. Paitsi jos pankkitili on yhteinen, voi olla että nettipankkikin on vain toisen puolison nimissä. Silloin toisen palkkalaskelmat eivät löydä tietään sinne. Ehkä pankit voisivat tehdä asialle jotain, ehkä ei, pankkisalaisuus on Suomessa tiukka. Ja hyvä niin. Keinoja sähköiseen palkkaerittelyyn löytyy kuitenkin jokaiselle.
Henkilöstöhallinnon tietojen salassapitoa koskee oma lakinsa, henkilötietolaki. Se on tiukka laki ja se sanelee osaltaan varmasti pankin toimia tässä asiassa. Sähköinen palkkalaskelma on kuitenkin asia joka nimenomaan lisää tilitoimiston kykyä huolehtia henkilötietojen suojasta. Jos asiaan perhetyy huomaa pian sen miten järkevää on siirtyä sähköiseen palkkalaskelmien välitykseen. Jos jollakin työntekijällä ei ole mahdollisuutta ottaa laskelmaa vastaa nettipankkiinsa, hän voi avata itselleen NetPost -"laatikon" . Kun järjestelmä havaitsee ettei nettipankkia ole, se ohjaa laskelma Itellan palveluun. Asia on helppo järjestää niin, siihen tarvitaan vain sopimus ohjelmistotoimittajan ja Itellan kanssa asiasta.
Mitä yhteiskunta voisi tehdä asian edistämiseksi? Yleinen mielipide siitä miten järjestelmien tulisi toimia yhtenevästi menetelmien helpottamiseksi entisestään, auttaisi varmasti. Samoin se että ne joita asia koskee painottaisivat ohjelmistotaloille että tämä ominaisuus on palkkahallinnon ohjelmistoista löydyttävä (joistakin se vielä valitettavasti puuttuu) Mutta kaikken tärkein on uuden eduskunnan käsissä. Asian luulisi kiinnostavan jokaista puoluetta, koska tässä voittajia ovat kaikki: työnantaja, työntekijä, yhteiskunta ja luonto. Ei liene yhtään puoluetta jota ainakin joku näistä asioista puhuttelisi. Uusi eduskunta korostaa luontoa ja uusiutuvien energiamuotojen tärkeyttä ja haluaa tukea luontoa, samalla yhteiskunnan kustannuksissa säästäen. Verkkopalkkalaskelma vastaa noihin kaikkiin tekijöihin malta osaltaan positiivisesti.
Hallituksen ja eduskunnan vastuu on ottaa kantaa siihen että jokaisen kansalaisen moraalinen ja yhteiskunnallinen velvollisuus on ottaa vastaan sähköinen palkkaerittely. Jos moraalinen velvoite ei ole riittävä, olisi lailla taattava ettei sähköisen palkkaerittelyn vastaanottamisesta voi kieltäytyä. Tämä on pieni asia jolla on iso merkitys, Suomella ei ole varaa jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä.
30.6.2011
Tilitoimiston henkilökunnan kiireet ja palkkakehitys
Suomessa on uusi hallitus ja rauha maassa? Ehkäpä ei, kunnallisvaalit tulossa ja presidentinvaalikampanjatkin ovat jo alkaneet. Poliittista mediajulkisuutta riittänee lähitulevaisuudessa. Mutta otsikon asiaan:
Erto ry on tutkinut tilitoimistoissa työskentelevien mahdollisuuksia lomailla, heidän työtehtäviään. Kiirettä. Ohessa linkki kyseiseen uutiseen.
http://www.sttk.fi/fi-FI/uutiset/uutinen/uutiset-2011/erton-tutkimus-tilitoimihenkiloilla-vaikeuksia-lomailla
Kun luen uutista se herättää monenlaista ajatuksia. Suurin totuus on aivan varmasti se että lomaoikeus on kaikilla. Ei ole työnantajankaan etu jos ihmiset eivät lomaile. Ei kukaan jaksa tehdä työtä ilman lomaa, tilitoimistossa työ on tarkkaa ja tiukkojen aikataulujen takia monia stressavaa. Pieni stressi on hyvksi ja sillä tavoin saa enemmän aikaan, mutta liika on liikaa. Eikä lomaa saa pilkkoa lyhyiksi pätkiksi, lakikin sen kieltää. Poikkeustapauksissa kyllä, mutta ei toistuvasti. Rentoutunut ja levännyt ihminen jaksaa paremmin ja on iloisempi asiakaspalvelussakin. Hän myös kokee työnsä mukavammaksi ja tuntee sen mielekkyyden ihan eri tavalla kun lähes loppuu asti työllä puudutettu henkilö, joka pitää lomansa monessa pätkässä. Tästä loma-asiasta olen siis täysin samaa mieltä, minulle se on aina ollut itsestäänselvyys.
Taloushallinnon sähköistyminen auttaa tätä kiirettä tulevaisuudessa, jos osaamme sen alallamme ottaa oikein. Jo nyt on palvelumme hinnoiteltava niin että kate säilyy hyvänä, sähköistäminen ei tuo ihan heti aikasäästöä uuden opettelemisen viemän ajan vuoksi, mutta melko nopeasti se säästää aikaamme. Mutta hinnoittelumme on muotoiltava sellaiseksi ettei koko aikasäästö valu asiakkaalle. On muistettava että järjestelmätkin maksavat. Tiliammattilaiset voivat nyt tarjota uudenlaisia palveluja asiakkaille. Voimme perehtyä asiakkaan liiketoimintaan syvällisemmin ja tarjota hänelle apua juuri siinä mitä hän oikeasti tarvitsee, yrityksen tulevaisuuden suunnittelussa lukujen perusteella. Mutta meidän on muistettava hinnoitella palvelumme niin että meillä on aikaa tehdä tämä kaikki. Jos hinnoittelemme tunnit olemme siinä tilanteessa ettei sähköistymisen tuoma ajansäästö tuo mitään muuta kuin sen että yhdellä kirjanpitäjällä on tupla määrä asiakkaita - ja taas kiire.
On totta että tämä kehitys tuo mukanaan vastuullisempia töitä sekä tarvetta erilaiseen osaamiseen. Myös palkkahallinnon tehtävien lisääntyminen ja ulkoistuksien laadun monipuolistuminen lähentelemään joissakin tapauksissa jo henkilöstöhallinnon ulkoistuksia, tuo paineita tilitoimistoammattilaisten osaamistarpeisiin. Itselleni on aina ollut päivänselvää että työnantajana maksan kaikki koulutukseen liittyvät kustannukset, koska työssään ihminen tätä ammattitaitoaan käyttää. On mielestäni upea asia että ihmiset opiskelevat, on koulutus sitten pitkäkestoista osaamista syventävää tai vaihtoehtoisesti lyhytkestoista ajankohtaiskoulutusta. Se kertoo ihmisen halusta kehittyä. Järkevästi hoidettuna koulutuskustannuksista sovitaan jokin korvattavuus, jos kulut ovat merkittävät ja työntekijä lyhyen ajan kuluessa vaihtaa työpaikkaa, niin kannattaa tehdä, jotta motiivi koulutuksen kustannusten hoitamiseen säilyy.
Jos henkilö kouluttautumisensa myötä kasvaa ja kehittyy työtehtävissään ottaen enemmän vastuuta tekemästään tai tekee vaativampia tehtäviä tai vaikkapa entisiä tehtäviään järkevämmin ja hyödyllisemmin, mielestäni hänelle kuuluu palkankorotus. Mutta se ei mielestäni voi olla automaatti. Jos työnantaja korvaa kaikki kustannukset ja työntekijä jatkaa entisten töidensä tekemistä samoin kuin ennenkin - mihin perustuu vaatimus korkeammasta palkasta? Jos jostain syystä työntekijä on kustantanut koulutuksensa itse, on sen korvaaminen ansiotasossa pienemmälläkin kehittynisellä jollakin tasolla paremmin perusteltua. Mutta ei tutkinnon suorittaminen voi olla palkankorotusautomaatti. Olen varma että jokainen tilitoimisto haluaisi maksaa hyvää palkkaa ihmisilleen, mutta markkinatalouden ikävä tosiasia on että palkka ja siihen liittyvät kustannukset kuten muutkin kulut katetaan niistä rahoista joita asiakkaat maksavat. Jos kurssin käyneen ja tutkinnon suorittaneen ihmisen töiden taso tai se mitä hyötyä hänen kouluttautumisensa tuo koko toimiston hyväksi ei millään tavalla realisoidu katteessa, mistä korotus maksetaan? On toki varmasti kohtuullista muistaa pitkäaikaisen koulutuksen tunnollisesti suorittanutta ihmistä pienellä korotuksella ja ehdottomasti noteerata kurssin päättymistä pienellä sisäisellä juhlalla - normaalilla muistamisella. Mutta tuntuva korotus vaatii myös parempaa tulonodotusta. Se on se todellisuus jota tili-ihmisten ammattiliittokaan ei saisi unohtaa.
Erto sanoo panostavansa yleissitovaan työehtosopimukseen, se varmasti parantaisi alan julkisuuskuvaa monessa mielessä ja on siksi kannattava ajatus. Sen sijaan tuntuvat palkankorotukset ensi syksyyn on huono ajatus. Monessa tilitoimistossa käydään nyt läpi laman seurauksia, tilitoimistoissahan lama tulee tunnetusti aina vuoden perässä muuta maata. Asiakkaiden maksuajan ovat pidentyneet, syntyneistä luottotappioista on selvitty tyhjentämällä puskurit. Nyt kun pitäsi hiljalleen pystyä keräämään uutta puskuria tuntuvat palkankorotkset tulevat pahaan saumaan. Pienemmät tilitoimistot eivät vain yksinkertaisesti pysty maksamaan enemmän palkkaa muutoin kuin vähentämällä henkilökuntaa, teettämällä (pätkälomilla) enemmän lopulla työvoimalla ja yrittäjän itsensä liiallisella työllä -seurauksena uupuminen. Yrittäjän uupuminen voi tehdä lopun koko toiminnasta ja näin kaikilta ukhaa mennä työpaikka. Tilitoimistoyrittäjien uupumisia on koettu entistä enemmän, aivan liikaa.
Jotta palkkaa voitaisiin nostaa, pitäisi tulojen per käytetty työtunti myös nousta. Mielestäni tilitoimistojen henkilökunta ilman muuta ansaitsisi parempaa palkkaa, mutta ensin pitää ratkaista hinnoittelun ongelma. Alamme yleinen ongelma on se ettei se ole vielä kunnolla ammattimaistunut ja moni toimii käsityöläishengellä. Hintoja ei uskalleta korottaa, kun naapuri toimisto tekee kuitenkin halvemmalla. Kun tilitoimiston johtaja haluaisi keskustella hinnoittelusta henkilöstön kanssa, monessa paikoin asenne valitettavasti on: "se on yrittäjän asia ja ongelma, ei koske meitä" Kun tilitoimiston omistaja kehittää tuntiseurantaa niin että asiakkaalle ei tehtäisi huomaamatta ilmaista työtä, työntekijät monesti eivät halua toimia oheiden mukaan, koska ovat niin samaistuneet ja ystävystymeet asiakkaansa kanssa, eivätkä halua tälle "isoja" tilitoimiston laskuja. Koetaan että asiakas ei sitten enää "tykkää" minusta jos saa työstäni isomman laskun. Voisimmeko me luopua siitä tarpeesta että asiakkaat "tykkäävät" meistä ja siirtyä siihen tilanteeseen että asiakkaat arvostavat meitä ammattilaisina?
Olen aina tuntenut lähes skitsofrenisiä tunteita kun tilitoimiston työntekijällä on niin selkeästi kaksi persoonaa: se joka kertoo työnantajalle miten hyvä hän on ja miten paljon hän tarvitsee palkankorotusta ja toinen minä joka asiakastilanteessa ajattelee voiko laskuttaa 2 tuntia työstä, jos kuitenkin joku muu, joku parempi olisi tehnyt se tunnissa? Tai jos asiakas kysyy jotain laskusta ei tämä toinen persoona pysty sanomaan asiakkaalle "minun työni on sen arvoista" vaan pälyilee tilitoimiston johtajan selän taakse - johtaja laskuttaa, pitää kysyä häneltä laskutuksesta. Johtaja on kuitenkin tehnyt laskun juuri niiden tietojen mukaan mitä työntekijä on ilmoittanut. Miksi tiliammattilainen ei voi sanoa että tilinpäätöslasku on nyt isompi koska muistat varmasti että paperisi eivät olleet kovin hyvin järjestyksessä tänä vuonna, jouduimme selvittämään asioita tai koska hankit toisen tehtaan juuri ennen tilinpäätöstä.... tms.
Voisiko Erto ja Tilitoimihenkilöt sekä muut tilitoimistoammattilaisia edustavat tahot muistuttaa jäseniään, että työstään ja ammattitaidostaan on oltava ylpeä myös silloin kun asiakas on vastapäätä? Omaa työtään pitää oikeasti arvostaa ja antaa sen näkyä, auttaa tilitoimistoa hinnoittelemaan palvelunsa kannattavasti ja muistaa että tilitoimisto on työnantaja ja asiakas on tilitoimiston asiakas, ei kirjanpitäjän henkilökohtainen asiakas.
Vain sillä että tilitoimistoissa työtä tekevät ihmiset rehellisesti arvostavat työtään ja sen tärkeyttä sekä omaa ammattitaitoaan ja antavat sen näkyä ja kuulua me yhdessä kehitämme tätä alaa. Kehitämme sitä niin, että se muodostuu houkuttelevaksi työpaikaksi ja alaksi nuorille opiskelijoille ja asiakkaamme ovat valmiita maksamaan oikean hinnan laadukkaista palveluistamme. Silloin voimme saada myös tilitoimistojen ansiotason kohdalleen työn vaativuuteen nähden. Sen voivat tehdä yhdessä tilitoimistot ja niiden henkilökunta. Yhteisrintamassa, ei keskenään taistellen. Taistelun tie on aina tuhoontuomittu - molemmille osapuolille.
Yhteistyössä on voimaa, käyttäkäämme sitä.
Sopivan lämmintä kesää ja sopuisaa syksyä kaikille!
Erto ry on tutkinut tilitoimistoissa työskentelevien mahdollisuuksia lomailla, heidän työtehtäviään. Kiirettä. Ohessa linkki kyseiseen uutiseen.
http://www.sttk.fi/fi-FI/uutiset/uutinen/uutiset-2011/erton-tutkimus-tilitoimihenkiloilla-vaikeuksia-lomailla
Kun luen uutista se herättää monenlaista ajatuksia. Suurin totuus on aivan varmasti se että lomaoikeus on kaikilla. Ei ole työnantajankaan etu jos ihmiset eivät lomaile. Ei kukaan jaksa tehdä työtä ilman lomaa, tilitoimistossa työ on tarkkaa ja tiukkojen aikataulujen takia monia stressavaa. Pieni stressi on hyvksi ja sillä tavoin saa enemmän aikaan, mutta liika on liikaa. Eikä lomaa saa pilkkoa lyhyiksi pätkiksi, lakikin sen kieltää. Poikkeustapauksissa kyllä, mutta ei toistuvasti. Rentoutunut ja levännyt ihminen jaksaa paremmin ja on iloisempi asiakaspalvelussakin. Hän myös kokee työnsä mukavammaksi ja tuntee sen mielekkyyden ihan eri tavalla kun lähes loppuu asti työllä puudutettu henkilö, joka pitää lomansa monessa pätkässä. Tästä loma-asiasta olen siis täysin samaa mieltä, minulle se on aina ollut itsestäänselvyys.
Taloushallinnon sähköistyminen auttaa tätä kiirettä tulevaisuudessa, jos osaamme sen alallamme ottaa oikein. Jo nyt on palvelumme hinnoiteltava niin että kate säilyy hyvänä, sähköistäminen ei tuo ihan heti aikasäästöä uuden opettelemisen viemän ajan vuoksi, mutta melko nopeasti se säästää aikaamme. Mutta hinnoittelumme on muotoiltava sellaiseksi ettei koko aikasäästö valu asiakkaalle. On muistettava että järjestelmätkin maksavat. Tiliammattilaiset voivat nyt tarjota uudenlaisia palveluja asiakkaille. Voimme perehtyä asiakkaan liiketoimintaan syvällisemmin ja tarjota hänelle apua juuri siinä mitä hän oikeasti tarvitsee, yrityksen tulevaisuuden suunnittelussa lukujen perusteella. Mutta meidän on muistettava hinnoitella palvelumme niin että meillä on aikaa tehdä tämä kaikki. Jos hinnoittelemme tunnit olemme siinä tilanteessa ettei sähköistymisen tuoma ajansäästö tuo mitään muuta kuin sen että yhdellä kirjanpitäjällä on tupla määrä asiakkaita - ja taas kiire.
On totta että tämä kehitys tuo mukanaan vastuullisempia töitä sekä tarvetta erilaiseen osaamiseen. Myös palkkahallinnon tehtävien lisääntyminen ja ulkoistuksien laadun monipuolistuminen lähentelemään joissakin tapauksissa jo henkilöstöhallinnon ulkoistuksia, tuo paineita tilitoimistoammattilaisten osaamistarpeisiin. Itselleni on aina ollut päivänselvää että työnantajana maksan kaikki koulutukseen liittyvät kustannukset, koska työssään ihminen tätä ammattitaitoaan käyttää. On mielestäni upea asia että ihmiset opiskelevat, on koulutus sitten pitkäkestoista osaamista syventävää tai vaihtoehtoisesti lyhytkestoista ajankohtaiskoulutusta. Se kertoo ihmisen halusta kehittyä. Järkevästi hoidettuna koulutuskustannuksista sovitaan jokin korvattavuus, jos kulut ovat merkittävät ja työntekijä lyhyen ajan kuluessa vaihtaa työpaikkaa, niin kannattaa tehdä, jotta motiivi koulutuksen kustannusten hoitamiseen säilyy.
Jos henkilö kouluttautumisensa myötä kasvaa ja kehittyy työtehtävissään ottaen enemmän vastuuta tekemästään tai tekee vaativampia tehtäviä tai vaikkapa entisiä tehtäviään järkevämmin ja hyödyllisemmin, mielestäni hänelle kuuluu palkankorotus. Mutta se ei mielestäni voi olla automaatti. Jos työnantaja korvaa kaikki kustannukset ja työntekijä jatkaa entisten töidensä tekemistä samoin kuin ennenkin - mihin perustuu vaatimus korkeammasta palkasta? Jos jostain syystä työntekijä on kustantanut koulutuksensa itse, on sen korvaaminen ansiotasossa pienemmälläkin kehittynisellä jollakin tasolla paremmin perusteltua. Mutta ei tutkinnon suorittaminen voi olla palkankorotusautomaatti. Olen varma että jokainen tilitoimisto haluaisi maksaa hyvää palkkaa ihmisilleen, mutta markkinatalouden ikävä tosiasia on että palkka ja siihen liittyvät kustannukset kuten muutkin kulut katetaan niistä rahoista joita asiakkaat maksavat. Jos kurssin käyneen ja tutkinnon suorittaneen ihmisen töiden taso tai se mitä hyötyä hänen kouluttautumisensa tuo koko toimiston hyväksi ei millään tavalla realisoidu katteessa, mistä korotus maksetaan? On toki varmasti kohtuullista muistaa pitkäaikaisen koulutuksen tunnollisesti suorittanutta ihmistä pienellä korotuksella ja ehdottomasti noteerata kurssin päättymistä pienellä sisäisellä juhlalla - normaalilla muistamisella. Mutta tuntuva korotus vaatii myös parempaa tulonodotusta. Se on se todellisuus jota tili-ihmisten ammattiliittokaan ei saisi unohtaa.
Erto sanoo panostavansa yleissitovaan työehtosopimukseen, se varmasti parantaisi alan julkisuuskuvaa monessa mielessä ja on siksi kannattava ajatus. Sen sijaan tuntuvat palkankorotukset ensi syksyyn on huono ajatus. Monessa tilitoimistossa käydään nyt läpi laman seurauksia, tilitoimistoissahan lama tulee tunnetusti aina vuoden perässä muuta maata. Asiakkaiden maksuajan ovat pidentyneet, syntyneistä luottotappioista on selvitty tyhjentämällä puskurit. Nyt kun pitäsi hiljalleen pystyä keräämään uutta puskuria tuntuvat palkankorotkset tulevat pahaan saumaan. Pienemmät tilitoimistot eivät vain yksinkertaisesti pysty maksamaan enemmän palkkaa muutoin kuin vähentämällä henkilökuntaa, teettämällä (pätkälomilla) enemmän lopulla työvoimalla ja yrittäjän itsensä liiallisella työllä -seurauksena uupuminen. Yrittäjän uupuminen voi tehdä lopun koko toiminnasta ja näin kaikilta ukhaa mennä työpaikka. Tilitoimistoyrittäjien uupumisia on koettu entistä enemmän, aivan liikaa.
Jotta palkkaa voitaisiin nostaa, pitäisi tulojen per käytetty työtunti myös nousta. Mielestäni tilitoimistojen henkilökunta ilman muuta ansaitsisi parempaa palkkaa, mutta ensin pitää ratkaista hinnoittelun ongelma. Alamme yleinen ongelma on se ettei se ole vielä kunnolla ammattimaistunut ja moni toimii käsityöläishengellä. Hintoja ei uskalleta korottaa, kun naapuri toimisto tekee kuitenkin halvemmalla. Kun tilitoimiston johtaja haluaisi keskustella hinnoittelusta henkilöstön kanssa, monessa paikoin asenne valitettavasti on: "se on yrittäjän asia ja ongelma, ei koske meitä" Kun tilitoimiston omistaja kehittää tuntiseurantaa niin että asiakkaalle ei tehtäisi huomaamatta ilmaista työtä, työntekijät monesti eivät halua toimia oheiden mukaan, koska ovat niin samaistuneet ja ystävystymeet asiakkaansa kanssa, eivätkä halua tälle "isoja" tilitoimiston laskuja. Koetaan että asiakas ei sitten enää "tykkää" minusta jos saa työstäni isomman laskun. Voisimmeko me luopua siitä tarpeesta että asiakkaat "tykkäävät" meistä ja siirtyä siihen tilanteeseen että asiakkaat arvostavat meitä ammattilaisina?
Olen aina tuntenut lähes skitsofrenisiä tunteita kun tilitoimiston työntekijällä on niin selkeästi kaksi persoonaa: se joka kertoo työnantajalle miten hyvä hän on ja miten paljon hän tarvitsee palkankorotusta ja toinen minä joka asiakastilanteessa ajattelee voiko laskuttaa 2 tuntia työstä, jos kuitenkin joku muu, joku parempi olisi tehnyt se tunnissa? Tai jos asiakas kysyy jotain laskusta ei tämä toinen persoona pysty sanomaan asiakkaalle "minun työni on sen arvoista" vaan pälyilee tilitoimiston johtajan selän taakse - johtaja laskuttaa, pitää kysyä häneltä laskutuksesta. Johtaja on kuitenkin tehnyt laskun juuri niiden tietojen mukaan mitä työntekijä on ilmoittanut. Miksi tiliammattilainen ei voi sanoa että tilinpäätöslasku on nyt isompi koska muistat varmasti että paperisi eivät olleet kovin hyvin järjestyksessä tänä vuonna, jouduimme selvittämään asioita tai koska hankit toisen tehtaan juuri ennen tilinpäätöstä.... tms.
Voisiko Erto ja Tilitoimihenkilöt sekä muut tilitoimistoammattilaisia edustavat tahot muistuttaa jäseniään, että työstään ja ammattitaidostaan on oltava ylpeä myös silloin kun asiakas on vastapäätä? Omaa työtään pitää oikeasti arvostaa ja antaa sen näkyä, auttaa tilitoimistoa hinnoittelemaan palvelunsa kannattavasti ja muistaa että tilitoimisto on työnantaja ja asiakas on tilitoimiston asiakas, ei kirjanpitäjän henkilökohtainen asiakas.
Vain sillä että tilitoimistoissa työtä tekevät ihmiset rehellisesti arvostavat työtään ja sen tärkeyttä sekä omaa ammattitaitoaan ja antavat sen näkyä ja kuulua me yhdessä kehitämme tätä alaa. Kehitämme sitä niin, että se muodostuu houkuttelevaksi työpaikaksi ja alaksi nuorille opiskelijoille ja asiakkaamme ovat valmiita maksamaan oikean hinnan laadukkaista palveluistamme. Silloin voimme saada myös tilitoimistojen ansiotason kohdalleen työn vaativuuteen nähden. Sen voivat tehdä yhdessä tilitoimistot ja niiden henkilökunta. Yhteisrintamassa, ei keskenään taistellen. Taistelun tie on aina tuhoontuomittu - molemmille osapuolille.
Yhteistyössä on voimaa, käyttäkäämme sitä.
Sopivan lämmintä kesää ja sopuisaa syksyä kaikille!
1.10.2010
Osinkoverouudistus -kansa saa mitä haluaa?
Hetemäen verotyöryhmä
siitä on nimenä jo tullut lähes kirosana, kaikki kun odottavat mitä sieltä ulos tulee.
Ja sitten tarvittaisiin poliittista tahtoa ja ripeyttä, mitä ei ehken ole nyt jos on koskaan ollut. Poliitikoille osinkoverouudistus on varmasti kuuma peruna - poliittinen itsemurha väärin ajettuna. Kukaan ei halua ottaa asiaa ennen vaaleja päätöksenteon asteelle, koska kannattaa mitä tahansa esitetyistä malleista niin kumartaessaan ehkä jollekin äänestäjäjoukolle, pyllistää 101% varmuudella jollekin toiselle. Ja on varmasti vaikeaa miettiä kantaansa asiaan jota ei ihan ymmärrä. Ilman minkäänlaista aliarvioimista kansanedustajiemme tiedoille ja taidoille, on päivänselvää, ettei heistä iso osa ymmärrä oikeasti osinkoverouudistuksen todellisia vaikutuksia ihmisille, yrityksille tai kansantaloudelle. Ei ole ollenkaan kadehdittava työ olla päättämässä asiasta. Se jääkin seuraavalle eduskunnalle - onneksi he saavat nyt reippaat palkankorotukset että jaksavat miettiä asioita. Toivoisin että he oikeasti miettisivät.
Työryhmän vaihtoehdot ja ehdotukset tulevat nyt poliittisesti todella huonoon aikaan. Olisi niin paljon paljon parempi ollut se että ne olisi annettu vasta kun eduskunta on uudelleen valittu. Silloin niistä voitaisiin eri tavalla keskustella, kiihkottomasti. Nyt niistä tuli vaaliteemoja ainakin joillekin puolueille mitä suuremmalla todennäköisyydellä.
Työryhmällä on neljä mallia:
1. klassinen kahdenkertainen verotus
2. muunneltu klassinen malli
3. ns. ACE-malli (Allowed for Corporate Equity)
4. muunneltu nykyinen
Työryhmän suositus on vaihtoehto 4.
Vaihtoehto 1 klassinen kahdenkertainen, nimensä mukaan kahdenkertaistaa verotuksen. Ajatuksena olisi yhtiön verokannan asettaminen 22% ja osakkaan 30% jolloin osingon kokonaisveroaste olisi 45,4%
Vaihtoehto 2 mukailtu klassinen, toimisi muutoin kuin edelläoleva malli, mutta siinä olisi nettovaroista riippumaton omistajayrittäjille myönnettävä pk-huojennus. Nostettavasta osingosta 30.000 euroon asti vain 35% olisi verotettavaa tuloa, yli 30.000 kaikki verotettaisiin. Näin huojennetun osinkotulon verokanta olisi 30,2% jos verokannat muutoin olisivat nuo 22% ja 30%
vaihtoehto 3 nykymalli modifioituna taas tarkoittaisi listautumattomien yhtiöiden osalta sitä että se muistuttaisi nykyistä malliamme mutta nykyisen 9% sijaan käytettävä prosentti olisi 3,5 % Näin laskettu tulo olisi pääomatuloa josta verotettaisiin 35% ja loput jätettäisiin verottamatta, ylimenevä olisi verotettavaa pääomatuloa. 3,5% ei olisi kiinteä vaan se laskettaisiin vuosittain valtion keskimääräisen lainakoron mukaan. Näin lasketun osingon veroaste olisi 10,5% ja kokonaisveroaste 30,2% Tässä mallissa listattujen yhtiöiden osingot menisivät kuten mallissa 1
vaihtoehto 4 ACE taas olisi muutoin kuin kahdenkertainen klassinen mutta yhtiön verokanta säilyisi 26%:ssa ja yhtiön verotuksessa vähennettäisiin yhtiön oman pääoman perusteella laskettava vähennys. Vähennys laskettaisiin kertomalla nettovarallisuus riskitöntä valtionkorkoa vastaavalla korolla ja yhtiön efektiivinen vero voisi laskea vähennyksellä 26%:sta noin 22%:iin.
Taloushallinnon ihmisiltä eivät työt lopu kun näitä malleja katsoo, suurin osa ei osakkeenomistajista osaa itse laskea, tai no malli yksi on helppo, kaikesta maksetaan aina veroa....
Nyt kun esitykset ovat tässä vaiheessa, puolueet ottavat ne todennäköisesti vaaleissa esille. Kansa sitten äänestää puolueita - varsin moni valitsee varmasti ehdokkaansa muusta syystä kuin osinkoveromallin vuoksi - mutta sitten vaalien jälkeen puolueissa voidaan todeta että mitä mallia kansa kannatti. Eli kansa äänestää ja kansaa verotetaan niin kuin kansa on äänestänyt.
Toivon sydämestäni että tähän ei mennä, vaan joku järkevästi (jos mahdollista) koittaisi nyt miettiä mikä on parasta koko yhteiskunnalle. Että päästäisiin eroon siitä käsittämättömästä kateudesta yrittämistä kohtaan. Ensinäkin osinko ei ole koskaan verotonta ollut tähänkään asti, siitä on verot maksanut joko yritys tai yrittäjä. Tarkoitan nyt pieniä oikeita perheyrityksiä, joissa monella on yrityksen toiminnan vakuutena koko henkilökohtainen omaisuus. Moniko palkansaaja suostuisi sellaiseen diiliin että palkasta ei tarvitse maksaa veroa kuin osasta, mutta oma omaisuus olisi pantattava työnantajan lainojen vakuudeksi? Ja siinä sivussa sitoutuisi aina tulemaan töihin kun joku muu sairastuu, oli sitten loma tai ei, lapsen syntymäpäivä tai ei. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ministeriönkin taholta on valitettavasti puhuttu verottomista osingoista ja nyt monessa mallissa kevennetään yrityksen verotusta. Pientä yrittäjää kiinnostaa kokonaisveroaste. Ei yrityksen tai henkilökohtaisen verotuksen osuus erikseen, van se kokonaisuus. Näin siksi että oma palkka nostetaan jos jotain rahaa muista maksuista jää. Pienelle yrittäjälle kokonaisuus ratkaisee. Ja se ratkaisee innostuksen yrittää, innostuksen työllistää, innostuksen viedä asioita eteenpäin. Pienet yriykset ovat merkittävä työllistäjä, sitä ei saisi unohtaa sen kaiken ymmärtämättömän kateuden sijaan.
Verotus uudistuus lähiaikoina monella tapaa, sille ei kai voi tässäkohdin kuin toivoa parasta - tai ainakin vähimmän pahinta
siitä on nimenä jo tullut lähes kirosana, kaikki kun odottavat mitä sieltä ulos tulee.
Ja sitten tarvittaisiin poliittista tahtoa ja ripeyttä, mitä ei ehken ole nyt jos on koskaan ollut. Poliitikoille osinkoverouudistus on varmasti kuuma peruna - poliittinen itsemurha väärin ajettuna. Kukaan ei halua ottaa asiaa ennen vaaleja päätöksenteon asteelle, koska kannattaa mitä tahansa esitetyistä malleista niin kumartaessaan ehkä jollekin äänestäjäjoukolle, pyllistää 101% varmuudella jollekin toiselle. Ja on varmasti vaikeaa miettiä kantaansa asiaan jota ei ihan ymmärrä. Ilman minkäänlaista aliarvioimista kansanedustajiemme tiedoille ja taidoille, on päivänselvää, ettei heistä iso osa ymmärrä oikeasti osinkoverouudistuksen todellisia vaikutuksia ihmisille, yrityksille tai kansantaloudelle. Ei ole ollenkaan kadehdittava työ olla päättämässä asiasta. Se jääkin seuraavalle eduskunnalle - onneksi he saavat nyt reippaat palkankorotukset että jaksavat miettiä asioita. Toivoisin että he oikeasti miettisivät.
Työryhmän vaihtoehdot ja ehdotukset tulevat nyt poliittisesti todella huonoon aikaan. Olisi niin paljon paljon parempi ollut se että ne olisi annettu vasta kun eduskunta on uudelleen valittu. Silloin niistä voitaisiin eri tavalla keskustella, kiihkottomasti. Nyt niistä tuli vaaliteemoja ainakin joillekin puolueille mitä suuremmalla todennäköisyydellä.
Työryhmällä on neljä mallia:
1. klassinen kahdenkertainen verotus
2. muunneltu klassinen malli
3. ns. ACE-malli (Allowed for Corporate Equity)
4. muunneltu nykyinen
Työryhmän suositus on vaihtoehto 4.
Vaihtoehto 1 klassinen kahdenkertainen, nimensä mukaan kahdenkertaistaa verotuksen. Ajatuksena olisi yhtiön verokannan asettaminen 22% ja osakkaan 30% jolloin osingon kokonaisveroaste olisi 45,4%
Vaihtoehto 2 mukailtu klassinen, toimisi muutoin kuin edelläoleva malli, mutta siinä olisi nettovaroista riippumaton omistajayrittäjille myönnettävä pk-huojennus. Nostettavasta osingosta 30.000 euroon asti vain 35% olisi verotettavaa tuloa, yli 30.000 kaikki verotettaisiin. Näin huojennetun osinkotulon verokanta olisi 30,2% jos verokannat muutoin olisivat nuo 22% ja 30%
vaihtoehto 3 nykymalli modifioituna taas tarkoittaisi listautumattomien yhtiöiden osalta sitä että se muistuttaisi nykyistä malliamme mutta nykyisen 9% sijaan käytettävä prosentti olisi 3,5 % Näin laskettu tulo olisi pääomatuloa josta verotettaisiin 35% ja loput jätettäisiin verottamatta, ylimenevä olisi verotettavaa pääomatuloa. 3,5% ei olisi kiinteä vaan se laskettaisiin vuosittain valtion keskimääräisen lainakoron mukaan. Näin lasketun osingon veroaste olisi 10,5% ja kokonaisveroaste 30,2% Tässä mallissa listattujen yhtiöiden osingot menisivät kuten mallissa 1
vaihtoehto 4 ACE taas olisi muutoin kuin kahdenkertainen klassinen mutta yhtiön verokanta säilyisi 26%:ssa ja yhtiön verotuksessa vähennettäisiin yhtiön oman pääoman perusteella laskettava vähennys. Vähennys laskettaisiin kertomalla nettovarallisuus riskitöntä valtionkorkoa vastaavalla korolla ja yhtiön efektiivinen vero voisi laskea vähennyksellä 26%:sta noin 22%:iin.
Taloushallinnon ihmisiltä eivät työt lopu kun näitä malleja katsoo, suurin osa ei osakkeenomistajista osaa itse laskea, tai no malli yksi on helppo, kaikesta maksetaan aina veroa....
Nyt kun esitykset ovat tässä vaiheessa, puolueet ottavat ne todennäköisesti vaaleissa esille. Kansa sitten äänestää puolueita - varsin moni valitsee varmasti ehdokkaansa muusta syystä kuin osinkoveromallin vuoksi - mutta sitten vaalien jälkeen puolueissa voidaan todeta että mitä mallia kansa kannatti. Eli kansa äänestää ja kansaa verotetaan niin kuin kansa on äänestänyt.
Toivon sydämestäni että tähän ei mennä, vaan joku järkevästi (jos mahdollista) koittaisi nyt miettiä mikä on parasta koko yhteiskunnalle. Että päästäisiin eroon siitä käsittämättömästä kateudesta yrittämistä kohtaan. Ensinäkin osinko ei ole koskaan verotonta ollut tähänkään asti, siitä on verot maksanut joko yritys tai yrittäjä. Tarkoitan nyt pieniä oikeita perheyrityksiä, joissa monella on yrityksen toiminnan vakuutena koko henkilökohtainen omaisuus. Moniko palkansaaja suostuisi sellaiseen diiliin että palkasta ei tarvitse maksaa veroa kuin osasta, mutta oma omaisuus olisi pantattava työnantajan lainojen vakuudeksi? Ja siinä sivussa sitoutuisi aina tulemaan töihin kun joku muu sairastuu, oli sitten loma tai ei, lapsen syntymäpäivä tai ei. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ministeriönkin taholta on valitettavasti puhuttu verottomista osingoista ja nyt monessa mallissa kevennetään yrityksen verotusta. Pientä yrittäjää kiinnostaa kokonaisveroaste. Ei yrityksen tai henkilökohtaisen verotuksen osuus erikseen, van se kokonaisuus. Näin siksi että oma palkka nostetaan jos jotain rahaa muista maksuista jää. Pienelle yrittäjälle kokonaisuus ratkaisee. Ja se ratkaisee innostuksen yrittää, innostuksen työllistää, innostuksen viedä asioita eteenpäin. Pienet yriykset ovat merkittävä työllistäjä, sitä ei saisi unohtaa sen kaiken ymmärtämättömän kateuden sijaan.
Verotus uudistuus lähiaikoina monella tapaa, sille ei kai voi tässäkohdin kuin toivoa parasta - tai ainakin vähimmän pahinta
25.9.2010
Pieni SEPA -tarina
Vanha tuttu sanonta suutarin lasten kengistä pitää kyllä edelleen paikkansa melkeinpä alalla kuin alalla. Moneen sellaiseen olen törmännyt. Joskus itsekin huomaa, ettei tule hoidettua kaikkia oman yrityksen asioita aikanaan kuten pitäisi. Tai että oma johtaminen on jäänyt retuperälle, koska pitää niin paljon olla poissa toimistolta ja toimistolla ollessa on tietysti hoidettava asiakkaiden asioita. Niin että johtamisesta tulee etäjohtamista, onneksi henkilökunta on luotettavaa ja voin olla varma siitä että asiakkaiden asioita hoidetaan hyvin poissaoloistani huolimatta.
Olen puhunut SEPAsta ja sen tulemisesta todeksi jo kauan sitten, Taloushallintoliiton jossakin tilaisuudessa varmaan ainakin kaksi vuotta sitten. Silloin puheenvuoro ei ollut niinkään opettavainen, sitä se ei olisi voinut edes olla kun asioista ei vielä niin tiedetty, se oli lähinnä ”wake-up” -luento. Sen jälkeen on monia asioita tapahtunut ja olen puhunut Vuokko Mäkisen kanssa TAL tietotekniikkapäivissä pariin otteeseen SEPAsta ja sen vaatimista asioista. Nyt meneillään olevassa Tilitoimistopäivien kiertueessa puhumme vuorotellen eri paikkakunnilla asiasta. Edelleen kuitenkin tuntuu että tarvittaisiin herätyskelloa tälle asialle. Liian moni ilmoittaa, ettei ole pahemmin vielä asiaa miettinyt tai että luottaa siihen että pankki ja atk-ohjelmistotalo hoitavat homman.
Voisi siis kaiken tämän SEPA -tietouden levittämiseen panostamisen jälkeen ajatella oman toimistoni ja asiakkaiden asioiden olevan hyvin hoidettu ja ajan tasalla. Voin sanoakin hyvällä omallatunnolla, että kaikkien niiden asiakkaiden maksatus tulee olemaan toimiva joiden maksuja me maksamme. Muille tiedotamme parhaamme mukaan ja järjestämme vielä erikseen koulutusta. Mutta vaikka olen tehnyt kaikkieni pysyäkseni ajan tasalla siinä missä mennään, niin joudun myöntämään, ettei kaikki ole sujunut kuin tanssi. Tosin hyviä puolia siinä on se että minulla on ollut Tilitoimistopäivien kiertueella kerrottavaa ja oikeaa esimerkkiä siitä että missä kohdin kannattaa olla varovainen :)
Oma SEPA-sotkuni alkoi siitä että minä ymmärsin ohjelmistossa olevan "SEPA -maksuvalmiuden" eri tavalla kuin ohjelmistotaloni. Vieläkään en voi käsittää asiaa. Ohjelmistossa kun mainostettiin olevan SEPA -maksatus kunnossa, eikä minulla ollut sitä mitään syytä epäillä, koska olen aina ennen ollut tyytyväinen kaikkiin uusiin piirteisiin ja lakimuutosten toteuttamisen aikatauluihin ohjelmassamme. Ohjelmistotaloni oli oikeassa toki siinä että SEPA -maksatus löytyi, eli ohjelmalla kykeni muodostamaan xml-tiedostoa - sehän on SEPA -maksatuksen perusedellytys. Mutta ohjelma hyväksynytkään muita kuin kotimaisia IBAN tilinumeroita, ostoreskontraan vain jos oli hankittuna ns. valuuttareskontra (maksullinen lisäpiirre) ja palkkaohjelmaan tilinumeroita ei saanut edes rahalla. En voi käsittää miten voidaan puhua SEPA -maksatuksesta ilman ulkomaisia tilinumeroita, emmehän me sellaista tarvitsisi vielä tässä vaiheessa, ensi vuonna vasta.
Koska olin luullut että ohjelma toimii, tein asiakkaan kanssa sopimuksen siitä että myös maksamme palkat jotka laskemme. Työntekijämäärä kun oli kasvanut ja maksatus kotimaassa oli hidasta. Kyse oli noin 300 ihmisen palkasta. Vain noin 8-9 % näistä ihmisistä on avannut pankkitilin Suomeen, loput ovat kotimaassaan. Kun sain tilinumerot taulukossa, oli ajatus vain siirtää ne ohjelmistoon ja aloittaa työt iloisesti. Mutta tietojen siirto meni tietysti virheeseen koska ohjelmistomme ei tilinumeroita tunnistanut. Pitkään etsin virhettä taulukosta, miksi ohjelma ei tilejä lue sisään... Kunnes tajusimme kokeilla syöttää numeroa suoraan ohjelmaa ja totuus selvisi. Kammottava totuus. Asiakkaan kanssa oli tehty pankkiin nettipankkisopimus tiedoston siirtämiseksi, koska olin tiennyt, ettei pankkiohjelmamme vielä kykene SEPA -maksuja välittämään. Mutta edessä oli uusi ongelma: palkkaohjelmisto ei tee SEPA -maksua koska aineistoon ei saa työntekijöiden tilinumeroita sisään eikä nettipankkisopimus sallinut asiakkaan tililtä kuin tiedostomaksut :(
Asia selvisi niin tiukalla aikataululla, ettei oikein mitään ollut tehtävissä. Palkat oli maksettava ja ihmiset odottivat rahojaan. Mutta tiedostoa ei syntynyt ulkomaisilla tilinumeroilla. Eipä auttanut kuin syöttää nettipankkiin palkat YKSITELLEN... ja siinä kohdin selvisi että asiakas oli pankkiin tehnyt sopimuksen vain tiedostojen välittämisestä, ei yksittäisten maksujen maksamisesta. Nopeasti kehitimme ratkaisun ja siirsimme tiedostona rahat toiselle suomalaiselle pankkitilille, johon itselläni oli oikeus tehdä sopimuksia, asiakas kun ei enää tähän hätään ehtinyt pankkiin. Ja taas tuli uusi ongelma: tietoja syöttäessämme muutaman pankin kohdalla ohjelmisto antoi herjan siitä, ettei vastaanottava pankki ota vastaan SEPA -maksuja. Koska nettipankissa ei minulla ollut sovittu ulkomaanmaksuja maksettavaksi, siirryin pankkiohjelmistomme puolelle ja syötin nämä muutamat palkat sitä kautta, siellä kun minulla on hankittuna ulkomaanmaksujen ominaisuus. Kun sitten maksujen syöttämisen jälkeen illalla vahvistin maksut tuli vastaan taas ongelma: Nettipankissa on raja sille minkä suuruisia yksittäisiä maksuja voi maksaa ilman varmennusta. Suurin osa palkoista ylitti tämän rajan.
Eipä jäänyt muuta vaihtoehtoa kun seuraavan aamuna heti klo 8 soittamaan pankin varmistuspalveluun. Siellä hyvin ystävällinen nuori nainen ilmoittaa että meidän on käytävä nyt läpi sitten kaikki syöttämäni maksut. Kysyn ääneen "kaikki?" ja hän iloisesti toteaa "kyllä". Aloitamme ja ensimmäinen palkka löytyykin melko nopeasti kun se on sattumalta maksulistan ensimmäisellä sivulla. Nettipankki järjestää aakkosjärjestykseen sivun kerrallaan ja niinpä toiseen nimeen meni jo aikaa kun etsin sitä eri sivuilta. Tämän jälkeen hän ystävällisesti kysyi olisiko minulle helpompaa jos minä sanoisin maksun ja hän hakisi sen sitten omasta listastaan. Totesin sen olevan parempi ehdottomasti, kyseessä kun oli puolalaisia nimiä, joiden etsiminen sen perusteella kun toinen suomalainen ne lausuu, ei ole kovin helppo tehtävä. Siinä vaiheessa hän huomasi toisessa päässä että niitähän on paljon! Totean rauhallisesti että noin 260, kun pienemmät menivät läpi ilman varmennusta ja osan olin maksanut pankkiohjelmistolla (suomaisille tileille menevät)
Sen jälkeen odottelin puolisen tuntia kun hän kävi neuvottelemassa esimiehensä kanssa toimintatavasta tässä tapauksessa. Kävimme läpi monta eri kysymystä, joilla hän varmistui että olin se joka olin sanonut olevani. Tämän jälkeen hän aloitti maksujen vahvistamisen maksu kerrallaan minun odottaessa linjalla – ja hyvä kun odotin, hän ei päässyt kuin alkuun kun yhtäkkiä kysyi retorisen kysymyksen ”mikä tähän nyt tuli?” Hän ihmetteli syytä sille että ohjelma odottamatta hylkäsi maksuja. Koska emme keksineet mitään järkevää syytä asialle, hän meni taas esimiehen luo kysymään ja minä odotin, nyt noin 45 minuuttia. Syy selvisi: nettipankista voi yksittäisiä maksuja maksaa korkeintaan 84.000 päivässä. Tiedostona olisi voinut maksaa, mutta kun minulla sitä tiedostoa ei ollut. Siinä asiaa mietittiin ja sain neuvon että maksaisin joka päivä sen 84.000, niin asia tuli hoidettua. Se ei ollut vaihtoehto, yhteissumma oli noin 550.000 ja kysymys oli palkkarahoista joita ihmiset odottivat.
Hän oli ystävällisesti ottanut yhteyttä paikalliseen pankkiimme, josta minulle soitettiin saman tien. Mutta mitään apukeinoa hänellä ei ollut tarjota. Selvisi sellainenkin asia että vaikka heidän nettipankkinsa oli täysin SEPA –valmiuksin toimiva, niin vastaavasti pankissa ei samaa valmiutta ollut vielä. Eli jos olisin mennyt listan kanssa pankkiin, siellä maksut olisi pitänyt käsitellä ulkomaanmaksuina. Tämä olisi tarkoittanut jokaisesta maksusta ulkomaanmaksun toimeksianto ja ne olisi faksattu Helsinkiin, en edes kysynyt mikä olisi ollut kustannus. Siinä keskustelussa sitten päädyin siihen ratkaisuun että maksoin maksut ulkomaanmaksuina pankkiyhteysohjelmistollamme. Tässä oli melkoinen työ kun jouduimme syöttämään pankkiohjelmaan noin 260 ihmisen kohdalta: pankkitili (pitkä) nimi (puolalainen) BIC -koodi, maakoodi (PL) ja summa. Saimme vihdoin maksut maksettua, mutta oli edessä ongelma siitä miten tarkistan nyt kun maksuja on maksettu vaikka ja mistä, että kaikki varmasti saivat palkkansa? Ainut vaihtoehto oli tulostaa maksutililtä tapahtumaluettelo ja verrata sitä yksitellen siihen listaan joka oli maksettavista palkoista.
Koko projektin olin aloittanut edellisenä päivänä kun olimme syöttäneet kaikki maksut nettipankkiin, siinä aikaa kului pari tuntia. Sitten aloitin maanantaina heti klo 8 soittamisella pankkiin ja sen jälkeen teimme kaikki edellä kuvatut toimenpiteet ja sain tarkistettua maksujen perillemenon klo 16.02. Siinä meni siis se päivä. Seuraavana päivänä ihmeteltiin vielä sitä miksi yhden miehen palkka palautui virhekoodilla ”virheellinen tilinumero”. Syy selvisikin lopulta. Puolassa maksussa tulee olla juuri sen henkilön nimi saajana, jonka nimissä tili on. Meillä oli maksussa työntekijän nimi ja maksu meni vaimon nimissä olevalle tilille.
Palkat tulivat maksuun ja opin yhtä ja toista erilaisista tavoista maksaa sekä siitä ettei luotettavaltakaan taholta tuleviin tietoihin voi luottaa, koska samoilla sanoilla voidaan tarkoittaa eri asioita. Eli kun SEPA –asioita sovitte ja teille kerrotaan jonkin asian onnistuvan ohjelmistolla, kannattaa kertoa oma tapaus ja kysyä sopiiko se varmasti myös tähän tilanteeseen.
Seuraavatkin palkat on maksettu, se sujui jo paremmin, kun tiesimme mitä emme voi tehdä. Varasimme enemmän aikaa niin että maksut ehtivät perille ajoissa ulkomaanmaksuinakin. Tosin pienten sekaannusten kautta viisi miestä meinasi jäädä ilman palkkaansa ja niitä aloin maksamaan reippaasti pankkiyhteysohjelmallamme, johon tässä välissä oli tälle pankille päivitetty SEPA – maksuominaisuus. Ja yllätys yllätys, ei mennyt läpi. Selvisi ettei ohjelmistotoimittajan edustaja ollut tehnyt kaikkia koodimuutoksia mitä oli tarpeen, se onneksi järjestyi ihan oman atk-tukemme toimilla.
Projekti on ollut pitkä, ensi kuun alussa testaamme miten SEPA –maksut onnistuvat perusmaksuina, täysin luottavainen en vielä ole ennen kun näen rahan siirtyneen tililtä toiselle. Saman me teemme vielä ainakin marraskuussa ja ehkä joulukuussa. Palkanlaskentaohjelmistomme lupaa että puolalaisetkin tilinumerot hyväksytään ohjelmistoon marras-joulukuun vaihteessa päivitettävässä seuraavassa versiossa. Ikävä kyllä en usko ennen kuin näen.
En ole varma muistinko kaikki käänteet, mutta tässä oli oma pieni SEPA –tarinani, jonka tarkoitus on ehkä vähän viihdyttää (itseäkin naurattaa jo jälkeenpäin) mutta myös toimia opetuksena siitä että kaikki asiat kannattaa varmistaa kun puhutaan tietotekniikasta ja SEPAsta joka on monille asia jossa voimme puhua samasta asiasta niin eri termein, tai eri asioista samoilla termeillä.
Toivon kaikille onnea omissa SEPA -projekteissaan
Olen puhunut SEPAsta ja sen tulemisesta todeksi jo kauan sitten, Taloushallintoliiton jossakin tilaisuudessa varmaan ainakin kaksi vuotta sitten. Silloin puheenvuoro ei ollut niinkään opettavainen, sitä se ei olisi voinut edes olla kun asioista ei vielä niin tiedetty, se oli lähinnä ”wake-up” -luento. Sen jälkeen on monia asioita tapahtunut ja olen puhunut Vuokko Mäkisen kanssa TAL tietotekniikkapäivissä pariin otteeseen SEPAsta ja sen vaatimista asioista. Nyt meneillään olevassa Tilitoimistopäivien kiertueessa puhumme vuorotellen eri paikkakunnilla asiasta. Edelleen kuitenkin tuntuu että tarvittaisiin herätyskelloa tälle asialle. Liian moni ilmoittaa, ettei ole pahemmin vielä asiaa miettinyt tai että luottaa siihen että pankki ja atk-ohjelmistotalo hoitavat homman.
Voisi siis kaiken tämän SEPA -tietouden levittämiseen panostamisen jälkeen ajatella oman toimistoni ja asiakkaiden asioiden olevan hyvin hoidettu ja ajan tasalla. Voin sanoakin hyvällä omallatunnolla, että kaikkien niiden asiakkaiden maksatus tulee olemaan toimiva joiden maksuja me maksamme. Muille tiedotamme parhaamme mukaan ja järjestämme vielä erikseen koulutusta. Mutta vaikka olen tehnyt kaikkieni pysyäkseni ajan tasalla siinä missä mennään, niin joudun myöntämään, ettei kaikki ole sujunut kuin tanssi. Tosin hyviä puolia siinä on se että minulla on ollut Tilitoimistopäivien kiertueella kerrottavaa ja oikeaa esimerkkiä siitä että missä kohdin kannattaa olla varovainen :)
Oma SEPA-sotkuni alkoi siitä että minä ymmärsin ohjelmistossa olevan "SEPA -maksuvalmiuden" eri tavalla kuin ohjelmistotaloni. Vieläkään en voi käsittää asiaa. Ohjelmistossa kun mainostettiin olevan SEPA -maksatus kunnossa, eikä minulla ollut sitä mitään syytä epäillä, koska olen aina ennen ollut tyytyväinen kaikkiin uusiin piirteisiin ja lakimuutosten toteuttamisen aikatauluihin ohjelmassamme. Ohjelmistotaloni oli oikeassa toki siinä että SEPA -maksatus löytyi, eli ohjelmalla kykeni muodostamaan xml-tiedostoa - sehän on SEPA -maksatuksen perusedellytys. Mutta ohjelma hyväksynytkään muita kuin kotimaisia IBAN tilinumeroita, ostoreskontraan vain jos oli hankittuna ns. valuuttareskontra (maksullinen lisäpiirre) ja palkkaohjelmaan tilinumeroita ei saanut edes rahalla. En voi käsittää miten voidaan puhua SEPA -maksatuksesta ilman ulkomaisia tilinumeroita, emmehän me sellaista tarvitsisi vielä tässä vaiheessa, ensi vuonna vasta.
Koska olin luullut että ohjelma toimii, tein asiakkaan kanssa sopimuksen siitä että myös maksamme palkat jotka laskemme. Työntekijämäärä kun oli kasvanut ja maksatus kotimaassa oli hidasta. Kyse oli noin 300 ihmisen palkasta. Vain noin 8-9 % näistä ihmisistä on avannut pankkitilin Suomeen, loput ovat kotimaassaan. Kun sain tilinumerot taulukossa, oli ajatus vain siirtää ne ohjelmistoon ja aloittaa työt iloisesti. Mutta tietojen siirto meni tietysti virheeseen koska ohjelmistomme ei tilinumeroita tunnistanut. Pitkään etsin virhettä taulukosta, miksi ohjelma ei tilejä lue sisään... Kunnes tajusimme kokeilla syöttää numeroa suoraan ohjelmaa ja totuus selvisi. Kammottava totuus. Asiakkaan kanssa oli tehty pankkiin nettipankkisopimus tiedoston siirtämiseksi, koska olin tiennyt, ettei pankkiohjelmamme vielä kykene SEPA -maksuja välittämään. Mutta edessä oli uusi ongelma: palkkaohjelmisto ei tee SEPA -maksua koska aineistoon ei saa työntekijöiden tilinumeroita sisään eikä nettipankkisopimus sallinut asiakkaan tililtä kuin tiedostomaksut :(
Asia selvisi niin tiukalla aikataululla, ettei oikein mitään ollut tehtävissä. Palkat oli maksettava ja ihmiset odottivat rahojaan. Mutta tiedostoa ei syntynyt ulkomaisilla tilinumeroilla. Eipä auttanut kuin syöttää nettipankkiin palkat YKSITELLEN... ja siinä kohdin selvisi että asiakas oli pankkiin tehnyt sopimuksen vain tiedostojen välittämisestä, ei yksittäisten maksujen maksamisesta. Nopeasti kehitimme ratkaisun ja siirsimme tiedostona rahat toiselle suomalaiselle pankkitilille, johon itselläni oli oikeus tehdä sopimuksia, asiakas kun ei enää tähän hätään ehtinyt pankkiin. Ja taas tuli uusi ongelma: tietoja syöttäessämme muutaman pankin kohdalla ohjelmisto antoi herjan siitä, ettei vastaanottava pankki ota vastaan SEPA -maksuja. Koska nettipankissa ei minulla ollut sovittu ulkomaanmaksuja maksettavaksi, siirryin pankkiohjelmistomme puolelle ja syötin nämä muutamat palkat sitä kautta, siellä kun minulla on hankittuna ulkomaanmaksujen ominaisuus. Kun sitten maksujen syöttämisen jälkeen illalla vahvistin maksut tuli vastaan taas ongelma: Nettipankissa on raja sille minkä suuruisia yksittäisiä maksuja voi maksaa ilman varmennusta. Suurin osa palkoista ylitti tämän rajan.
Eipä jäänyt muuta vaihtoehtoa kun seuraavan aamuna heti klo 8 soittamaan pankin varmistuspalveluun. Siellä hyvin ystävällinen nuori nainen ilmoittaa että meidän on käytävä nyt läpi sitten kaikki syöttämäni maksut. Kysyn ääneen "kaikki?" ja hän iloisesti toteaa "kyllä". Aloitamme ja ensimmäinen palkka löytyykin melko nopeasti kun se on sattumalta maksulistan ensimmäisellä sivulla. Nettipankki järjestää aakkosjärjestykseen sivun kerrallaan ja niinpä toiseen nimeen meni jo aikaa kun etsin sitä eri sivuilta. Tämän jälkeen hän ystävällisesti kysyi olisiko minulle helpompaa jos minä sanoisin maksun ja hän hakisi sen sitten omasta listastaan. Totesin sen olevan parempi ehdottomasti, kyseessä kun oli puolalaisia nimiä, joiden etsiminen sen perusteella kun toinen suomalainen ne lausuu, ei ole kovin helppo tehtävä. Siinä vaiheessa hän huomasi toisessa päässä että niitähän on paljon! Totean rauhallisesti että noin 260, kun pienemmät menivät läpi ilman varmennusta ja osan olin maksanut pankkiohjelmistolla (suomaisille tileille menevät)
Sen jälkeen odottelin puolisen tuntia kun hän kävi neuvottelemassa esimiehensä kanssa toimintatavasta tässä tapauksessa. Kävimme läpi monta eri kysymystä, joilla hän varmistui että olin se joka olin sanonut olevani. Tämän jälkeen hän aloitti maksujen vahvistamisen maksu kerrallaan minun odottaessa linjalla – ja hyvä kun odotin, hän ei päässyt kuin alkuun kun yhtäkkiä kysyi retorisen kysymyksen ”mikä tähän nyt tuli?” Hän ihmetteli syytä sille että ohjelma odottamatta hylkäsi maksuja. Koska emme keksineet mitään järkevää syytä asialle, hän meni taas esimiehen luo kysymään ja minä odotin, nyt noin 45 minuuttia. Syy selvisi: nettipankista voi yksittäisiä maksuja maksaa korkeintaan 84.000 päivässä. Tiedostona olisi voinut maksaa, mutta kun minulla sitä tiedostoa ei ollut. Siinä asiaa mietittiin ja sain neuvon että maksaisin joka päivä sen 84.000, niin asia tuli hoidettua. Se ei ollut vaihtoehto, yhteissumma oli noin 550.000 ja kysymys oli palkkarahoista joita ihmiset odottivat.
Hän oli ystävällisesti ottanut yhteyttä paikalliseen pankkiimme, josta minulle soitettiin saman tien. Mutta mitään apukeinoa hänellä ei ollut tarjota. Selvisi sellainenkin asia että vaikka heidän nettipankkinsa oli täysin SEPA –valmiuksin toimiva, niin vastaavasti pankissa ei samaa valmiutta ollut vielä. Eli jos olisin mennyt listan kanssa pankkiin, siellä maksut olisi pitänyt käsitellä ulkomaanmaksuina. Tämä olisi tarkoittanut jokaisesta maksusta ulkomaanmaksun toimeksianto ja ne olisi faksattu Helsinkiin, en edes kysynyt mikä olisi ollut kustannus. Siinä keskustelussa sitten päädyin siihen ratkaisuun että maksoin maksut ulkomaanmaksuina pankkiyhteysohjelmistollamme. Tässä oli melkoinen työ kun jouduimme syöttämään pankkiohjelmaan noin 260 ihmisen kohdalta: pankkitili (pitkä) nimi (puolalainen) BIC -koodi, maakoodi (PL) ja summa. Saimme vihdoin maksut maksettua, mutta oli edessä ongelma siitä miten tarkistan nyt kun maksuja on maksettu vaikka ja mistä, että kaikki varmasti saivat palkkansa? Ainut vaihtoehto oli tulostaa maksutililtä tapahtumaluettelo ja verrata sitä yksitellen siihen listaan joka oli maksettavista palkoista.
Koko projektin olin aloittanut edellisenä päivänä kun olimme syöttäneet kaikki maksut nettipankkiin, siinä aikaa kului pari tuntia. Sitten aloitin maanantaina heti klo 8 soittamisella pankkiin ja sen jälkeen teimme kaikki edellä kuvatut toimenpiteet ja sain tarkistettua maksujen perillemenon klo 16.02. Siinä meni siis se päivä. Seuraavana päivänä ihmeteltiin vielä sitä miksi yhden miehen palkka palautui virhekoodilla ”virheellinen tilinumero”. Syy selvisikin lopulta. Puolassa maksussa tulee olla juuri sen henkilön nimi saajana, jonka nimissä tili on. Meillä oli maksussa työntekijän nimi ja maksu meni vaimon nimissä olevalle tilille.
Palkat tulivat maksuun ja opin yhtä ja toista erilaisista tavoista maksaa sekä siitä ettei luotettavaltakaan taholta tuleviin tietoihin voi luottaa, koska samoilla sanoilla voidaan tarkoittaa eri asioita. Eli kun SEPA –asioita sovitte ja teille kerrotaan jonkin asian onnistuvan ohjelmistolla, kannattaa kertoa oma tapaus ja kysyä sopiiko se varmasti myös tähän tilanteeseen.
Seuraavatkin palkat on maksettu, se sujui jo paremmin, kun tiesimme mitä emme voi tehdä. Varasimme enemmän aikaa niin että maksut ehtivät perille ajoissa ulkomaanmaksuinakin. Tosin pienten sekaannusten kautta viisi miestä meinasi jäädä ilman palkkaansa ja niitä aloin maksamaan reippaasti pankkiyhteysohjelmallamme, johon tässä välissä oli tälle pankille päivitetty SEPA – maksuominaisuus. Ja yllätys yllätys, ei mennyt läpi. Selvisi ettei ohjelmistotoimittajan edustaja ollut tehnyt kaikkia koodimuutoksia mitä oli tarpeen, se onneksi järjestyi ihan oman atk-tukemme toimilla.
Projekti on ollut pitkä, ensi kuun alussa testaamme miten SEPA –maksut onnistuvat perusmaksuina, täysin luottavainen en vielä ole ennen kun näen rahan siirtyneen tililtä toiselle. Saman me teemme vielä ainakin marraskuussa ja ehkä joulukuussa. Palkanlaskentaohjelmistomme lupaa että puolalaisetkin tilinumerot hyväksytään ohjelmistoon marras-joulukuun vaihteessa päivitettävässä seuraavassa versiossa. Ikävä kyllä en usko ennen kuin näen.
En ole varma muistinko kaikki käänteet, mutta tässä oli oma pieni SEPA –tarinani, jonka tarkoitus on ehkä vähän viihdyttää (itseäkin naurattaa jo jälkeenpäin) mutta myös toimia opetuksena siitä että kaikki asiat kannattaa varmistaa kun puhutaan tietotekniikasta ja SEPAsta joka on monille asia jossa voimme puhua samasta asiasta niin eri termein, tai eri asioista samoilla termeillä.
Toivon kaikille onnea omissa SEPA -projekteissaan
21.9.2010
Syksyn oikeat sateet ovat saapuneet
Kesäkuussa pohdin tuleeko kesällä sadetta vaan vain SADetta. Moni sanoisi että onneksi ei tullut sitä kosteaa sadetta. Itse olisin sitäkin jo kaivannut, kuumuus kun ei ole minun juttuni. Mutta kesä on ohi ja syksyn kosteat kunnon sateet ovat alkaneet. Niin on alkanut samoin myös aktiivinen työskentely eri tahoilla.
Itse ajattelin että syksy tuo minulle sellaista "vapaa-aikaa" jonka käyttämistä oikein erikseen joudun pohtimaan kun Taloushallintoliiton hallitus ja sitä myötä myös muutama TAL työryhmä jäi pois kalenterista. Elokuu jo alkoi vilkkaasti, mutta syyskuu on ottanut sellaisen spurtin ettei vielä ainakaan mitään tyhjää kalenterissa ole näkynyt, eikä lokakuun puoliväliin mennessä näy. Luulin syyskuun jo olevan täynnä ja tänään täytin taas lisää :) Kuulemma niin käy jos ei osaa laittaa niitä kahta kirjaina E ja I oikeaan järjestykseen. Mutta itse kaikesta kiireestä huolimatta en ole siitä stressaantunut, koska asiat joissa työskentelen ovat sellaisia joiden parissa haluankin työskennellä. Vaikkakin kotipaikkakuntani Rauma aiheuttaa sijaintinsa vuoksi pientä järjestelyä silloin tällöin, lyhyet palaverit kun ovat haasteellisia jos matka yhteensuuntaan kestää 3-4 tuntia.
Taloushallintoliiton Tilitoimistopäivä on työllistänyt maakuntamatkailullaan ympäri Suomen. Siellä aiheina kohdallani ovat olleet yleiset muuttuneet tai muuttumassa olevat asiat sekä SEPA - se "iki-ihana" asia joka nyt vie kaikki tietotekniikkatalojen resurssit hidastaen muita projekteja huomattavasti. Onneksi se on kohta "ohi" siinä mielessä että jos jotain ei ole tehty vuoden vaihteeseen ei sillä enää ole niin hirmu kiire...
Tilitoimistopäivä on tuonut mieleen sen tosiasian että tässä asiassa myös käyttäjät, niin tilitoimistot kuin yrityksetkin ovat liikkellä tekniikalla jota voisi kuvailla "kiiruhdetaan hitaasti" Toivon sydämestäni ettei liian hitaasti. Moni tietotekninen neuvonantaja atk-taloissa kun voi olla ja on jo nyt melko varattu. Mitä heidän palvelunsa maksavat vuoden vaihteen lähellä jos niitä yleensäkin on saatavissa. Samoin pankkien asiakaspalveluhenkilöstö SEPA-asioissa tullee olemaan enemmän kuin täystyöllistetty. Eikä näitä ihmisiä yhtäkkiä oteta mistään varastosta. Niillä ihmisillä on pärjättävä jotka nyt ovat asiasta jotain tietäviä.
Olen itse käynyt läpi sellaiset SEPAn mukanaan tuomat haasteet että toivon ettei kukaan joudu käymään läpi mitään vastaavaa. Asia ei minulle ollut sinänsä vaikea, mutta luotin siihen että kaikki tarkoitamme samoilla sanoilla ja termeillä samoja asioita. Emme tarkoittaneet ja lupasin asiakkaalle tehdä sellaista mitä emme voineetkaan tehdä niin kuin oli suunniteltu - saimme "pienen" haasteen itsellemme, nyt olemme sitä hoitaneet vaihtelevalla menestyksellä. Siitä voisi kertoa ihan oman tarinan.
Raportointikoodisto julkaistiin 9.9.2010 ja siitä löytää tietoa http://www.raportointikoodisto.fi/ sivustolta. Aivan mahtava juttu! Toivon että jokainen tilitoimisto ja myös yritys joka hoitaa itse taloushallintoaan, esittää omalle ohjelmistotalolleen kysymyksen. - Milloin tämä koodisto on meidän käytössämme? Se on se keino jolla saamme koodiston käytön ja sen hyödyt mahdollisimman laajalle kaikkien käyttöön. Osa ohjelmistotaloista jo tosin on ilmoittanut ottavansa koodiston omaan ohjelmaansa ilman muuta, osa jo odottanut sen tulemista. Osalla valitettavasti edellä mainuttu SEPA vie vielä hetken energiaa.
Mielestäni on alamme kannalta mahtavaa se että vihdoin saamme näkyviin hiljalleen kohtia joissa voimme aidosti hyödyntää sähköisyyttä, se itsessäänhän ei saa kenellekään nousta itseisarvoksi. Pitää muistaa vanha sananparsi "tuli on hyvä renki mutta huono isäntä" Tietotekniikka ja sähköinen taloushallinto sopii enemmän kuin hyvin vanhaan sanontaan korvaamaan sanaa "tuli". Sen kun muistamme ja kehitämme kaikkia hyödyntävää tekniikkaa ja menetelmiä, pidämme Suomen edelleen edellä tässä kehityksessä, meillä on kaikki edellytykset siihen. Raportointikoodisto on aivan loistava esimerkki siitä mitä päättäväisellä työskentelyllä saadaan aikaan - siitä on hyvä jatkaa!
Itse ajattelin että syksy tuo minulle sellaista "vapaa-aikaa" jonka käyttämistä oikein erikseen joudun pohtimaan kun Taloushallintoliiton hallitus ja sitä myötä myös muutama TAL työryhmä jäi pois kalenterista. Elokuu jo alkoi vilkkaasti, mutta syyskuu on ottanut sellaisen spurtin ettei vielä ainakaan mitään tyhjää kalenterissa ole näkynyt, eikä lokakuun puoliväliin mennessä näy. Luulin syyskuun jo olevan täynnä ja tänään täytin taas lisää :) Kuulemma niin käy jos ei osaa laittaa niitä kahta kirjaina E ja I oikeaan järjestykseen. Mutta itse kaikesta kiireestä huolimatta en ole siitä stressaantunut, koska asiat joissa työskentelen ovat sellaisia joiden parissa haluankin työskennellä. Vaikkakin kotipaikkakuntani Rauma aiheuttaa sijaintinsa vuoksi pientä järjestelyä silloin tällöin, lyhyet palaverit kun ovat haasteellisia jos matka yhteensuuntaan kestää 3-4 tuntia.
Taloushallintoliiton Tilitoimistopäivä on työllistänyt maakuntamatkailullaan ympäri Suomen. Siellä aiheina kohdallani ovat olleet yleiset muuttuneet tai muuttumassa olevat asiat sekä SEPA - se "iki-ihana" asia joka nyt vie kaikki tietotekniikkatalojen resurssit hidastaen muita projekteja huomattavasti. Onneksi se on kohta "ohi" siinä mielessä että jos jotain ei ole tehty vuoden vaihteeseen ei sillä enää ole niin hirmu kiire...
Tilitoimistopäivä on tuonut mieleen sen tosiasian että tässä asiassa myös käyttäjät, niin tilitoimistot kuin yrityksetkin ovat liikkellä tekniikalla jota voisi kuvailla "kiiruhdetaan hitaasti" Toivon sydämestäni ettei liian hitaasti. Moni tietotekninen neuvonantaja atk-taloissa kun voi olla ja on jo nyt melko varattu. Mitä heidän palvelunsa maksavat vuoden vaihteen lähellä jos niitä yleensäkin on saatavissa. Samoin pankkien asiakaspalveluhenkilöstö SEPA-asioissa tullee olemaan enemmän kuin täystyöllistetty. Eikä näitä ihmisiä yhtäkkiä oteta mistään varastosta. Niillä ihmisillä on pärjättävä jotka nyt ovat asiasta jotain tietäviä.
Olen itse käynyt läpi sellaiset SEPAn mukanaan tuomat haasteet että toivon ettei kukaan joudu käymään läpi mitään vastaavaa. Asia ei minulle ollut sinänsä vaikea, mutta luotin siihen että kaikki tarkoitamme samoilla sanoilla ja termeillä samoja asioita. Emme tarkoittaneet ja lupasin asiakkaalle tehdä sellaista mitä emme voineetkaan tehdä niin kuin oli suunniteltu - saimme "pienen" haasteen itsellemme, nyt olemme sitä hoitaneet vaihtelevalla menestyksellä. Siitä voisi kertoa ihan oman tarinan.
Raportointikoodisto julkaistiin 9.9.2010 ja siitä löytää tietoa http://www.raportointikoodisto.fi/ sivustolta. Aivan mahtava juttu! Toivon että jokainen tilitoimisto ja myös yritys joka hoitaa itse taloushallintoaan, esittää omalle ohjelmistotalolleen kysymyksen. - Milloin tämä koodisto on meidän käytössämme? Se on se keino jolla saamme koodiston käytön ja sen hyödyt mahdollisimman laajalle kaikkien käyttöön. Osa ohjelmistotaloista jo tosin on ilmoittanut ottavansa koodiston omaan ohjelmaansa ilman muuta, osa jo odottanut sen tulemista. Osalla valitettavasti edellä mainuttu SEPA vie vielä hetken energiaa.
Mielestäni on alamme kannalta mahtavaa se että vihdoin saamme näkyviin hiljalleen kohtia joissa voimme aidosti hyödyntää sähköisyyttä, se itsessäänhän ei saa kenellekään nousta itseisarvoksi. Pitää muistaa vanha sananparsi "tuli on hyvä renki mutta huono isäntä" Tietotekniikka ja sähköinen taloushallinto sopii enemmän kuin hyvin vanhaan sanontaan korvaamaan sanaa "tuli". Sen kun muistamme ja kehitämme kaikkia hyödyntävää tekniikkaa ja menetelmiä, pidämme Suomen edelleen edellä tässä kehityksessä, meillä on kaikki edellytykset siihen. Raportointikoodisto on aivan loistava esimerkki siitä mitä päättäväisellä työskentelyllä saadaan aikaan - siitä on hyvä jatkaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)