Tilitoimistojen mainonta on mielenkiintoista

Kun seuraa miten tilitoimistot mainostavat omia palvelujaan, löytyy mielenkiintoisia näkökulmia. Miten mielellään sanoisinkaan tuotteitaan, mutta niin ei vielä voi sanoa. Tuotteistamista voisi joskus pohtia laajemminkin, mutta nyt siis palvelujen mainontaan.

Enemmän kuin tilitoimisto

Yksi tutuimmista tavoista on mainostaa ”enemmän kuin tilitoimisto” Mitähän se on? Suomessa tilitoimistossa tehdään se mitä tehdään, eikä kenelläkään oikeasti ole tarvetta olla enemmän kuin tilitoimisto jos hoitaa ne työt kunnolla mitä tilitoimiston työhön kuuluu. Mistä sen palvelut koostuvat, mitä tekee se joka on enemmän? Silloin pitää tehdä jotain ihan muita palveluja siinä sivussa? Jotta tekee enemmän. Voisiko ajatella että mainostettaisiin sitä mitä tilitoimistosta saa? En ainakaan itse haluaisi käyttää palveluja jotka ovat: ”enemmän kuin autokoulu”, ”enemmän kuin kampaaja” tai ”enemmän kuin taksi”. En, ellei sieltä sitten oikeasti saa jotain enemmän, autokoulu opastaa muussakin kuin auton ajossa ja liikennesäännöissä, kampaaja suorittaa hierontaa samassa, tai taksi kantaa tavarat sisään samaan hintaan, vaikka en ole vanha ja sairas. Mitä tilitoimisto voi tarjota jotain mitä kukaan muu tilitoimisto ei tee, ollakseen enemmän kuin tilitoimisto? Ja silloin ehkä nimenkin pitää olla jotain muuta. Lanseerasin joskus omassa mainonnassamme sanaa Taloushallinnonpalvelukeskus. Mutta nykyään lähes joka tilitoimisto hoitaa laskujen maksatusta, laskujen kierrätystä, laskutusta, kirjanpitoa, verotusta ja palkkoja. Joten ei sekään enää erota meitä muista mainonnan keinoin. ”Olemme enemmän kuin tilitoimisto” mielestäni kertoo herkästi joko sen että koko asiaa ei ole suuremmin mietitty, se on jossain nähty ja koettu että sitä mekin käytämme. Tai sitten on kova halu erottua mutta kun oikeasti ei ole mitään millä erottua käytetään tätä lausetta.

Vuosien kokemuksella

Toinen mainonnassa huomiota saava asia on ”vuosien kokemuksella”. Tämä lause on hyvä jos siihen on liitetty jotain muutakin. Kokemus kun on tilitoimistomaailmassa vähän sama kuin siinä vanhassa sananlaskussa se Tuli – hyvä renki mutta huono isäntä. Jos tilitoimistossa uskotaan kokemuksen voimaan ja siihen että kun on ennenkin osattu, osataan edelleen, voi tulla ikäviä seurauksia. Taloushallinto ja verotus kehittyvät ja muuttuvat niin paljon koko ajan, ettei sillä mitä tiesit viime vuonna enää ole välttämättä täyttä käyttöarvoa. Toivoisin että asiakkaat enemmän kysyisivät tilitoimistoiltaan sitä miten paljon he käyvät koulutuksissa. Miten paljon heille tulee tietoutta alan muuttuvista asioita. KLT kirjanpitäjillä on järjestelmä jossa koulutusta on hankittava tietty määrä vuodessa, jos kyseinen KLT on Suomen Taloushallintoliiton jäsentoimiston vastaava hoitaja, koulutusta tarvitaan vähän enemmän vuosittain. Mutta tosiasiassa sitä pitää olla enemmän. Ei riitä että istuu vuosittain Tili- ja Veropäivillä tai vastaavassa tilaisuudessa. Se on tärkeä tilaisuus ja siellä ilman muuta jokaisen ammattitaitoaan ylläpitävän taloushallinnon ammattilaisen kannattaa käydä aina kun se on mahdollista. Mutta jos haluaa pysyä ajan tasalla, se ei yksistään riitä. Tarvitaan muutakin koulutusta. Taloushallintoliitolla on kattava koulutustilaisuuksien kirjo vuoden mittaan, osa maakunnissa, osa Helsingissä. Toki tarvittavaa koulutusta saa jokainen myös omalla paikkakunnallaan jos matkat kauhistuttavat. Kunhan vain muistamme että koulutus on tärkeää. Kun joku toimistosta käy koulutuksessa on synti jättää kertomatta sen anti muille toimiston ihmisille. Jos taas joku tekee töitä yksin, on entistä tärkeämpää käydä koulutuksissa, kuuntelemassa uudet asiat ja verkottumassa kollegoiden kanssa.

Pääasia on että muistamme että tarvitsemme koko ajan tietoa joka on ajan tasalla. Kokemus on tärkeää ja sillä pystymme nopeasti omaksumaan uuden tiedon ja soveltamaan sitä, kunhan kokemus ei nouse päähän ja saa meitä luulemaan että tiedämme jo kaiken tarvittavan.

Muiden mustamaalaaminen

Yksi ikävä ilmiö nykymainonnassa on tilitoimistoihinkin rantautumassa ja osin jo rantautunut. Nimittäin kilpailijoiden mustamaalaaminen. Olen törmännyt siihenkin, että kerrotaan ihan suoraan asiakkaalle, ettei jonnekin kannata mennä, koska se on lopettamassa. Vaikka tässä ei ole toden häivää. Tai haukutaan avoimesti toisen hinnoittelua tai työn jälkeä. Jokin aika sitten mainostettiin yhtä tilitoimistoa sillä että heiltä saa oikeita raportteja, muista suurimmasta osata virheellisiä. Samalla jätettiin kertomatta että virheellisyys johtuu maksuperusteisesta kirjanpidosta, jonka asiakas on halunnut tai siitä että asiakas ei toimita kuukausittain varastotietoa tai muuta tärkeää tulokseen vaikuttavaa informaatiota. Tällöin raportit ovat väärin, mutta ne ovat laadittu sen perusteella mitä asiakas toimittaa. Saatiin aikaan raflaavaa mainontaa joka puri osaan yrittäjistä. Toki asiakkaalle pitää kertoa että raportti ei kerro näillä tiedoilla totuutta, ja sen jokainen itseään kunnioittava tilitoimisto tekeekin.

Nyt uutena Taloushallintoliiton jäsentoimistoille onkin tullut vaatimus siitä että luovutetusta raportista pitää näkyä sen laadintaperuste. Tätä tervehdin ilolla. Kun sen tekee kerran kunnolla omiin raporttipohjiinsa, ovat raportit aina kunnossa, valitsee vain sen mikä vastaa tilannetta. Tieto laadintaperusteesta on raportissa mukana, jolloin sitä ei voi jättää pois esimerkiksi neuvotteluissa pankin kanssa. Näitä muokkauksia kun tein itse omiin raportteihin mietin miten sen olisin voinut tehdä jo vaikka kuinka kauan sitten, en vaan sitä tajunnut ennen kuin se näin standardissa kerrottiin. Jospa tämä myös veisi pohjan pois näiltä vääriltä mainoksilta. Vaikka meitä on moneksi, mielestäni on aina parempi kehua itseä kun haukkua muita.

Hintakilpailu

Kaikkein ikävintä on se kun tilitoimisto kilpailee suoraan hinnalla. Se kertoo suoraan, ettei siellä arvosteta omaa työtä, kun sitä myydään alennuksella. Tavaraa voi myydä tarjouksessa, mutta se että tilitoimisto kotisivuillaan mainostaa uusille asiakkaille parin kuukauden ilmaista kirjanpitoa, se on surullista. Palkat on kuitenkin maksettava eikä muutkaan kustannukset laske tarjouksen ajaksi, joten alennus on yleensä pois katteesta ja suoraan tilitoimistoyrittäjän omasta toimeentulosta. Tässä kohdin kannattaisi miettiä olisiko joku muu keino erottua kuin myydä ammattitaitoaan alennuksella, siitä maineesta ja käytännöstä kun on todella vaikea päästä pois. Jos työ on hyvää, siitä voi veloittaa se mitä siitä pitääkin veloittaa.

Lopuksi

Olen ollut tilitoimistoalalla pitkään ja tarkastanut monta toimistoa Taloushallintoliiton tarkastajana. Minulla on myös hyvin paljon ystäviä tilitoimistoissa. Toivoisin että me jokainen osaisimme arvostaa omaa työtämme myymättä sitä alennuksella. Mutta että arvostaisimme myös kollegoidemme työtä, niin että toimisimme asiallisesti vaikeissakin kohdissa. Emme julkisesti antaisi negatiivisia lausuntoja toisistamme kuin silloin kuin se on välttämätöntä, silloin kun kollegana toimii henkilö jonka pitäisi toimia ihan jollakin muulla alalla. Nämä tapaukset ovat sitten erikseen.

Kun alamme mainonta on asiallista ja toimimme kunnioittavasti toisiamme kohtaan, koko alan imago paranee ja meitä aletaan kohdella muidenkin taholta asiantuntijoina, joita me todella olemme. Näin myös alamme hintataso nousee sille tasolle kuin sen pitäisi olla, jotta yhdellä kirjanpitäjällä ei tarvitse olla niin paljon asiakkaita ja hän ehtisi hoitaa asiakkaan asiat hyvin. Ja jotta alamme palkkataso olisi sellainen mitä alamme ammattilaiset ansaitsevat. Tämän asian hoitaminen on meidän kaikkien yhteisenä vastuuna.

Verotus ei saisi olla politiikkaa

Verotuksen perusongelma

Verotus on mielenkiintoinen alue. Siitä melkein jokaisella on joku mielipide, joillakin se perustuu tietoon, toisilla tunteeseen. Alan ammattilaisena joskus tulee mieleen miten hyvin / huonosti asiaan ovat perehtyneet ne jotka verolakeja säätävät. Kuinka hyvin he ymmärtävät kysynnän ja tarjonnan lait? Kuinka hyvin heillä on käsitys siitä miten talous oikeasti toimii ja missä yritysten arjessa milloinkin mennään. Ikävä kyllä on sanottava, että viime vuosina on tuntunut, ettei tietoa ole.

Ongelma luullakseni on osittain siinä että verolaeista kuten muistakin laeista päättävät ihmiset jotka toimivat politiikassa, heillä on paineita menestyä seuraavissa vaaleissa, jolloin tarvittavat ikävät päätökset jäävät tekemättä ja vastaavasti tehdään päätöksiä joita ”suuri yleisö” haluaa. Monen ihmisen yhtenä valitettavana ominaisuutena on kateus. Kateus on kamala sairaus, varsinkin kun ei perustu faktaan vaan siihen mitä kuvitellaan toisella olevan.

Edustuskulujen olemus verotuksessa

Suomessa on tällä hetkellä yksi verotuksen kannalta ihanteellinen yritysten verotuksessa vaikuttava kuluerä. Edustuskulut. Palvelun tai tuotteen myyjä maksaa myynnistään 24%:n arvonlisäveron, ostaja yritys ei saa vähentää mitään, jolloin valtio verotuloina saa koko tuotteen tai palvelun arvonlisävero-osuuden. Tuloveroa myyjä yritys maksaa koko summasta, ostaja vähentää vain puolet. Onko siis parempaa erää valtion kannalta verojen keräämiseen? Kuitenkin nyt edustuskulujen vähennysoikeutta ollaan nyt poistamassa. Olen lukenut aiheesta ihmisten kirjoituksia, halutaan pois oikeus vähentää kuluja jotka monen mielestä ovat vain juhlintaa. Osa edustuskuluista toki on juhlintaa, mutta se on paljon muutakin. Ja miten se vaikuttaa näitä tuotteita ja palveluja myyviin yrityksiin? Miettiikö kukaan näitä kuluja pois haluava sitä miten se vaikuttaa työllisyyteen. Pohjoisen yritykset ovat kauhuissaan, mutta mitäpä siitä jos sieltä työpaikkoja poistuu, siellähän niitä riittää. Vai miten se menikään, siellähän niitä työpaikkoja taitaakin olla nytkin vähän. On hyvin todennäköistä ettei näitä kuluja synny yrityksille kuten ennen. Se on monelle yrittäjälle periaatekysymys. Näin valtio jää tappiolle, kun myynnin tuomia tuloveroja ja arvonlisäveroja jää tulouttamatta valtion kassaan ja vaihtokauppana kuluja jää vähentämättä vain puolet. Lisäksi aikaan saadaan tilanne jossa kirjanpitäjän pitäisi saada paljon nykyisiä säännöksiä tarkemmat määritykset ja rajanvedot siitä mikä on edustusta, mikä muuta suhdetoimintaa tai neuvottelukulua, koska niiden erolla on nyt isompi merkitys. Tämä tuottaa taas lisää turhaa työtä tilitoimistoissa ja yritysten talousosastoissa. Kun niillä olisi paljon tärkeämpääkin tekemistä, kuten esimerkiksi miettiä yhdessä yrittäjän kanssa sitä miten heikosta taloudellisesta tilanteesta selvittäisiin ilman isompia menetyksiä.

Tuloverotuksen ihmeellisyyksiä

Osakeyhtiöiden tuloveroprosenttia on laskettu ja ollaan laskemassa edelleen. Ajatuksena on esitetty että näin yritykset voivat palkata uusia työntekijöitä ja syntyy uusia työpaikkoja. Ei yritys palkkaa uusia työntekijöitä vain siksi että veroja tulee maksettavaksi vähemmän. Sillä pitää olla työtä jota tekemään se palkkaa uutta työvoimaa. Ja sitä työtä juuri nyt ei ole. Mitä merkitystä on sillä että veroprosentti laskee, jos yritys tuottaa tappiota tai hyvin vähän voittoa. Jos tulos on negatiivinen, tai lähellä sitä, on aivan sama, mikä veroprosentti on. Kukaan ei kysynyt olisiko tämä ollut se yrittäjien eniten toivoma verotuksen helpotus. Työvoimakustannusten ja sen byrokratian helpottamisella hyöty olisi ollut paljon isompi.

Osingot – ikuinen kateuden kohde

Yrittäjien osingot ovat herättäneet kauan kateutta, koska asiaa ei ole ymmärretty. Poliitikkojen suustakin on kuultu usein sana ”veroton osinko”. Totuushan on, ettei sellaista ole ollut vuosiin. Jokaisesta osinkoeurosta yritys on jo maksanut veron. Moni on kauhistellut 90.000, myöhemmin 60.000 pudotettua summa jonka yrittäjä voi nostaa ilman veronmaksua. Jokainen joka tuntee asian tietää että tämä kyseinen summa muodostuu tällä hetkellä 9%:sta omasta pääomasta, eli määrästä josta jo verot on maksettu. Jokainen laskutaitoinen osaa laskea miten iso summa on se mistä 9% on 60.000. Aivan jokaisen yrittäjän tavoitettavissa nämä runsaat osingot eivät siis ole. Pienyrittäjän osingoissa puhutaan usein maksimissaan parista tuhannesta eurosta, isolla osalla ei osinkoa voi nostaa euroakaan. Palkkaa moni yrittäjä nostaa vähemmän kuin työntekijänsä, panttaa kaiken omaisuutensa yrityksensä lainojen vakuudeksi ja saa sitten pari tuhatta josta ei enää uudelleen joudu maksamaan veroa. Sitä tuskin kannattaa kadehtia. Mutta koska asia kuitenkin aiheuttaa suunnatonta kateutta, siihen nyt puututaan. Kun asiaa pohtii ryhmä ihmisiä monesta eri poliittisesta puolueesta ollaan saamassa aikaan sen sellainen sekasotku, ettei paremmasta väliä. Tulevassa osinkoverotuksessa kummittelevat prosentit 8%, 25%, 75 %, 15 % ja 85%, yhdellä lasketaan verotettavaa tuloa siitä tuloksesta mihin toisella on päästy. Joissakin osingoissa kaikki nämä prosentit ovat käytössä. Tuloja verotetaan ansiotulona progressiivisesti ja osaa 30%:lla pääomatulona. Aikaan on saatu sellainen sekasotku että on tosi työlästä laskea mahdollisen osingonjaon verotusta. Kuitenkin kai yrittäjälläkin on oikeus tietää etukäteen mahdollisen tulon verotus? Taloushallinnon ihmisille tämä on taas yksi turha haaste, asian olisi voinut hoitaa yksinkertaisemminkin. En usko että tätä muutosta suunnittelemassa olevat ihmiset itse oikeastaan edes ymmärtävät miten tämä vaikuttaa verokertymään. Nyt on vain tyynnytelty äänekästä ”suurta yleisöä” joka haluaa osinkoja verotettavan enemmän.

Verotuskin on vain hinnoittelukysymys

Lopuksi vielä toteamus: jokainen joka on tekemisissä hinnoittelun kanssa, ymmärtää että hinnan korotus aiheuttaa yleensä jonkin verran kysynnän laskua ja päinvastoin. Paras lopputulos saadaan löytämällä se hinta jolla kysyntä on suuruudeltaan sellainen että tulo on paras. Verotuksessa asiat lasketaan pitkälti niin että huomioon otetaan vain veron nousu ja kuvitellaan että kulutus ei muutu. Seurauksena on lopputulos jossa ihmetellään kun verotulot vaan laskevat koko ajan.

Taloushallinto on tärkeä työ

Mikä vaivaa tili-ihmisiä? Alalla toimivia asiantuntijoita?

Miksi niin moni on menettänyt ammattiylpeytensä?

Taloushallinnon ihmisethän tekevät arvokasta työtä.

Ennen kirjanpitäjä oli Suomessa arvokas, ehkä pelottavakin henkilö. Siihen aikaan ja tilanteeseen tuskin kukaan enää kaipaa, mutta kun talousihmiset ovat tulleet lähemmäs asiakasta ja osallistuneet konsultointiin, on osa heistä samalla luopunut omasta asiantuntijan statuksestaan. Vai onko käynyt niin että alalle on hakeutunut ihmisiä, jotka eivät koe olevansa ammattilaisia, asiantuntijoita? Tekevätkö he vain työtä? Tähän en halua uskoa.

 
Tiliammattilaiset neuvovat asiakkaita asioissa jotka ovat koko yritystoiminnalle tärkeitä. Taloushallinnon ja yritystoiminnan asiantuntijoina emme saa oma-aloitteisesti ”polkea” arvoamme asiakkaan silmissä. Joka päivä kun kohtaamme asiakkaita, meidän on käyttäydyttävä kuten asiantuntija.

Toinen mielestäni outo asia on että alamme ihmiset sortuvat ajattelemaan että pitää olla täydellinen. Kun asiakas ottaa yhteyttä ja kysyy neuvoa, koetaan että vastaus on pystyttävä sanomaan heti. Moniko lakiasiantuntija tekee samoin? Tai tilintarkastaja? Tämä näkyy myös tilitoimiston ”sisällä”. Kirjanpitäjä ei uskalla kysyä kun ei tiedä. Vai eikö kirjanpitäjä enää välitä työnsä jäljestä? Kammottava ajatus.

Olen omassa työssäni tehnyt juuri kevään tilinpäätösaikana paljon sellaista työtä, jossa olen huomannut miten ihmiset joiden ammattitaitoa olen arvostanut, joita olen pitänyt ns. hyvinä kirjanpitäjinä ja tarkkoina työssään, ovatkin tehneet työnsä niin, etteivät he ole välittäneet ollenkaan lopputuloksesta. Työn lopputuloksesta huokuu välinpitämättömyys, mikä on minusta aivan käsittämätöntä.

Haluan herätellä taloushallinnon alalla työskenteleviä. Teidän vastuullanne on yrityksen taloushallinto. Siinä on monen yrittäjän koko elämä, koko toimeentulo. Isommissa yrityksissä monen ihmisen työpaikka. Se ei ole vähämerkityksellistä, päinvastoin. Se on tärkeää työtä! Tehkäämme sitä sillä arvokkuudella ja huolellisuudella, kuin hoitaisimme omia asioitamme. Luokaamme hyvät suhteet asiakasyrityksiin ja yhteyshenkilöihin. Tehkäämme työmme ylpeänä. Se on sen arvoista, me olemme sen arvoisia!

Jokainen työvaihe työssämme on tärkeä ja arvokas. Monessa paikassa tilanne on se että joku tekee kirjanpitoa kuukausittain ja siitä joku toinen mahdollisesti tekee siitä tilinpäätöksen. On ihailtavaa ja äärimmäisen ilahduttavaa nähdä miten reskontran hoitaja tai kuukausikirjanpidosta vastaava henkilö on oikealla tavalla ylpeä työnsä laadusta. Samalla kun hän laatii kirjanpidon muistioineen niin että siitä on toisen helppo jatkaa. Kun tapaan ihmisen joka on ylpeä siitä että hänen laatimastaan kirjanpidosta voidaan tehdä tilinpäätös helposti, näen toivon pilkahduksen. arvostakaamme asiakasta, omaa työtämme ja työtoveriemme työtä.

Jos joskus ette tiedä miten joku asia tuli tehdä, olkaa avoimia, kysykää ja selvittäkää. Älkää jättäkö jälkeenne sotkuja ja selvittämättömiä asioita. Ne kun aina sitten kuitenkin on jonkun selvitettävä. Jos tuntuu, ettei tämä työ enää kiinnosta, kannattanee miettiä vakavasti alan vaihtoa. Taloushallinto kun oikeasti on mielenkiintoinen ja haastava työ, mutta sitä ei ole tarkoitettu kaikille. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus hoitaa asiakkaan asiat huolellisesti kuin omansa.

Kosmetiikka alan mainos toteaa: ”olemme sen arvoisia” Muistakaamme mekin, että tämä työ ja sen tekijät ovat sen arvoisia. Tehkäämme työ sille kuuluvalla arvostuksella!

PS. jos kirjoitus tuntui pessimistiseltä ja arvostelevalta, se ei ollut tarkoitus. Tämä on kirjoitettu sillä fiiliksellä joka on syntynyt minulle muutaman kuukauden aikana näkemäni työn jäljen perusteella. En ole kuitenkaan menettänyt uskoani alamme ihmisiin. Suomessa on paljon taloushallinnon ihmisiä jotka osaavat työnsä, arvostavat sitä ja ovat ylpeitä että osaavat ja saavat toimia haastavalla alalla yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Kirjoitan sitten toinen kerta näistä todellisista ammattilaisista.

Palkkaa vai työkorvausta, joko nyt olisi aika muuttaa säännös vastaamaan nykyaikaa?

Vaikea kysymys

Tilitoimistossa kohdataan asiakasneuvonnassa usein kysymys siitä onko jokin työ ja siitä maksettu korvaus palkkana vai työkorvauksena verotettavaa tuloa. Säännöstö on hyvin tulkinnanvarainen ja käytännöksi on valitettavasti verotuksessa muodostunut tapa tulkita säännöstöä melko tiukasti, ilman arkijärjen käyttöä. Ratkaisut ovat joskus hyvinkin erilaisia eri tapauksissa, vaikka tapaukset saattavat muistuttaa toisiaan paljon. Normaali yrittäjälle saattaa tulla ajatus että tilanteet ratkaistaan lähes arpomalla. Syy ei ole verohallinnon, vaan säännösten ”mielenkiintoisuuden”. Tilitoimistoille tilanne on vaikea, koska se on vastuussa antamistaan neuvoista, eikä näin uskalla antaa neuvoja joissa rohkaistaisiin ihmisiä yrittäjiksi. Harva yrittäjä, jonka yritystoiminta on työn tekemistä, pystyy aloittamaan muutoin kuin pienimuotoisesti. Yritystoiminta saattaa lähteä kasvuun, mutta aluksi yrittäjä yleensä on ainut yrityksessä työtä tekevä henkilö.

On helpompi työllistää yrittäjä

Taloudellinen tilanne Suomessa on tällä hetkellä se että työttömänä on paljon ihmisiä, jotka työllistyisivät ainakin osa-aikaisesti jos voisivat toimia yrittäjinä. Työn teettäjä haluaa nykyisin hyvin usein ostaa palvelut yrittäjältä palkansaajan sijaan. Kyseessä on yksinkertaisesti nykyisen hankalan irtisanomismenettelyn, sairaslomakustannusten ja palkkahallinnon aiheuttaman lisäkustannuksen välttäminen. Usein kysymyksessä ei edes ole vaihtoehto. Varsinkin pienemmät yritykset eivät palkkaa kyseiseen tehtävään henkilöä palkansaajaksi vaan tekevät itse enemmän niin että lähes uupuvat. Palkansaajan palkkaamisen koetaan johtavan siihen että töitä pitää jatkossa olla riittävästi jotta palkatulla henkilöllä on koko ajan tuottavaa työtä tehtävänä. Pitäisi myös löytää henkilö joka ei sairasta usein tai jonka lapset eivät sairasta. Ja joka on valmis joustamaan vuosiloman ajankohdastaan. Vastaavasti jos voi palkata toisen yrittäjän tekemään alihankintaa, voi sopia miten paljon työtä on tehtävänä, korvausta ei makseta kuin tehdystä työstä. Ei irtisanomisaikaa eikä sairas- eikä vuosilomaa. Kaikki maksut maksettu kun lasku on hoidettu. Oma kustannuslaskentakin on helpompaa. On myös olemassa henkilöitä jotka eivät työllisty palkansaajina ikänsä, mahdollisen sairautensa tai muista syistä johtuen. Mutta ennakkoperintärekisteriotteen esittämällä he pääsevät tekemään työtä, koska vastuu työkunnon heikkenemisestä on taloudellisesti heillä itsellään. Se on yrittäjäriskiä jos mikä.

Juhlapuheissa yrittäjyyteen kannustetaan, mutta...

Yrittäjyys puhuttaa ja siihen varsinkin juhlapuheissa kannustetaan, poliittisissa puheissa etenkin. Valitettavasti poliittiset puhujat eivät ehkä tiedä mikä yrittäjäksi haluavalla on käytännössä edessään. Esimerkiksi atk-alan ohjelmointitoimintaa harjoittava yritys tarvitsee tilapäistä apua. Jos tämä yritys ei halua riskiä kannettavakseen, hänellä ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja kuin palkata henkilö työhön. Moni pienehkö yritys kuitenkin kokee riskin ja palkansaajasta koituvan vaivan liian suureksi, jolloin yritys ei hanki ketään, vaan teettää mahdollisesti jo olemassa olevilla työntekijöillään ylityötä ja yrittäjä tekee itse pitkiä päiviä. Lopulta kaikki ovat uupuneita. Naapurissa on saman alan aloitteleva yrittäjä joka voisi tulla tekemään työn alihankintana, mutta verotusriski on liian iso pienelle yritykselle.

Todellinen tarve säännösten muuttamiselle on olemassa

Verohallinto toimii asiassa soveltaen tiukallakin kädellä säädöksiä joita asiasta on olemassa. Löytyisikö poliittista rohkeutta ja arkijärkeä päättäjiltä, jotta tämä asia korjattaisiin? Asiasta voisi helposti tehdä aloitteen lakien ja säännösten muuttamiseksi niin että ne vastaisivat nykyisiä toimintatapoja ja taloudellista tilannetta. Jos tässä tarvitaan käytännön tilanteiden avaamista, olen valmis kertomaan lisää. Jos halutaan virallista kommenttia asiasta, löytyisi siihen apua varmasti Suomen Taloushallintoliitosta, jossa näitä asioita joudutaan pohtimaan usein. Myös Suomen Yrittäjät varmasti osaisivat kertoa näistä tilanteista.

Voisiko ihminen päättää itse, kunhan maksaa veronsa?

Ammatinharjoittaja, joka toimii toisen tiloissa alihankintaa tehden, maksaa omat veronsa ja YEL vakuutuksen kautta sosiaalikustannuksensa. Lisäksi hän todennäköisesti työllistää myös tilitoimistoa ja muita alan palveluja tarjoavia tahoja, mikä taas välillisesti lisää työllisyyttä. Yhteiskunnalle saattaa osassa tapauksissa jopa kertyä kokonaisuudessaan jopa enemmän verotuloja ym. vastaavia maksuja kuin tilanteessa että työtä tekisi palkansaaja. Varsinkin kun on enemmän kuin mahdollista ettei vastaavaa tehtävää hoitamaan palkata ketään. On myös mahdollista että tämä käytetty alihankkija hiljalleen laajentaa toimintaansa, palkaten jopa ehkä joskus työntekijän. Joka tapauksessa hän työllistää itsensä ja on pois sosiaaliturvan varasta. Voisiko ajatella että ihmiset tietyin rajoituksin päättää itse ovatko he palkansaajia vai yrittäjiä?

Nykykäytäntö asettaa ihmiset toimialan mukaan eriarvoiseen asemaan

Lääkäri toimii lääkärikeskuksen tiloissa, käyttäen lääkärikeskuksen välineitä, lääkärikeskuksen sihteeri hoitaa ajanvarauksen ja muut vastaavat palvelut. Potilas maksaa laskunsa lääkärikeskukselle. Lääkäri huolehtii laskutustietojensa kirjaamisen lääkärikeskuksen järjestelmään, josta lääkärikeskus poimii lääkäreittäin tiedot järjestelmästä, tekee laskutuslistan josta vähentää vuokran ja toimistokuluveloituksen sekä maksaa nettotulon lääkärin tilille. Lääkäriä kohdellaan ammatinharjoittajana, ei palkansaajana. Miten tämä tilanne eroaa siitä että autonkuljettaja myy palvelujaan ajamalla eri yritysten linja-autoja, kuorma-autoja tai muita kuljetusvälineitä? Tai atk-alan yrittäjä käy toisen saman alan yrittäjän tiloissa tekemässä välillä alan töitä? Tai vaikkapa parissa eri tilitoimistossa käyvä henkilö joka käy tarpeen mukaan laskemassa palkkoja, tekemässä tilinpäätöksiä, tai tuuraamassa lomia tai muutoin paikkaamassa tarvetta kiireaikana? Miksi näissä tapauksissa puhutaan yrittäjäriskistä ja tutkitaan sen täyttymistä. Kysytään kenen välineillä tai kenen ohjauksessa työtä tehdään. Tai onko kyseinen henkilö mainostanut omia palvelujaan kaikille avoimesti. Eivät kaikki lääkärit millään tasolla mainosta omia palvelujaan lääkärikeskus mainostaa omia lääkäreitään kaikkia yhdessä. Välineet poikkeuksia lukuun ottamatta eivät ole lääkärin omia.

Kaikki hyötyisivät muutoksesta

Työllisyyden parantamiseksi ja turhien hallinnollisten kustannusten karsimiseksi olisi hyvä muuttaa tätä säännöstä vastaamaan sitä mikä on tämän hetken tilanteen mukaan järkevintä. On jokaisen etu että ihmiset työllistyvät. Jos he eivät työllisty palkansaajina, annetaan heille mahdollisuus työllistyä itsenäisinä ammatinharjoittajina. Se ei ole keneltäkään pois, vaan täysin päinvastoin.

Poliittisten tahojen aika toimia hallinnollisen taakan vähentämiseksi.

Hallinnollinen taakka on vakava yhteiskuntaamme vaivaava vitsaus joka nyt on nostettu puheenaiheeksi. EU edellyttää sen vähentämistä jäsenmailtaan, Suomessa on onneksi tahoja jotka suhtautuvat vakavasti asiaan ja haluavat ylittää EU:n asettamat tavoitteet, niin että Suomen hallinnollinen taakka vähenisi puoleen. Eikä syyttä, sillä hallinnollinen taakka on epäsuotuisa kilpailija innovaatiotoiminnalle. Erilaisissa selvityksissä on korostunut mm. yritysten palkka- ja henkilöstöhallinnon kustannukset (mm. Taloushallintoliiton raportti). TEM:n selvityksen mukaan työnantajana toimimisesta aiheutuu yrityksille yhteensä 5,8 miljardin euron vuosikustannukset. Julkishallinnolla voi olla merkittävä osuus hallinnollisen taakan poistamisessa.


Syksyllä 2010 valtiovarainministeriön Sähköinen asiointi ja demokratia (SADe) -ohjelman tukemana käynnistettiin Tekes-rahoitteinen Fully Integrated Payroll (FIP) -hanke. Tavoitteena on
luoda laajassa yhteistyössä yhteinen palkkakoodisto; käytännössä standardi, joka yhtenäistää käytettyä sanastoa ja sovittaa yhteen erilaiset laskentaperusteet ja -ajanjaksot. FIP-hanke ja SADe-ohjelman Työnantajan palvelukokonaisuus ovat esittäneet poliittisille tahoille palkkalautakunnan perustamista selkeyttämään palkkahallinnon ja -raportoinnin hoitamista jatkossakin.

Mikä Palkkalautakunta olisi ja mitkä olisivat sen tehtävät?
Se ylläpitäisi palkkahallintoon ja -raportointiin liittyviä standardeja (em. FIP-palkkakoodisto), ottaisi kantaa palkanlaskentaan ja -raportointiin liittyviin kysymyksiin, yhtenäistäisi toimintatapoja mm. tuottamalla standardeja ja ohjeistuksia, ohjaisi ja harmonisoisi palkkahallinnon koulutussisältöjä.

Se organisoituisi vastaavasti kuin kirjanpitolautakunta ja tilintarkastuslautakunta. Tärkeää on ymmärtää että sen toimintaan ei kuuluisi työmarkkinajärjestöjen kenttä (TES). Vaikka monet erilaiset työehtosopimukset aiheuttavat hallinnollista taakkaa palkkoja laskevien ammattilaisten työssä ja näin aikaansaavat lisäkustannuksia työnantajille, se on asia johon palkkalautakunta ei tulisi puuttumaan. TES -asiat eivät sellaisenaan kuulu ministeriön tai yleensäkään valtiovallan hoidettavaksi, meillä on oma järjestelmänsä niitä varten.

Voi äkkiä ajatellen olla outo ajatus että hallinnollista taakkaa poistettaisiin perustamalla uusi lautakunta. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole asioita pohtiva ja viimein mietintönsä antava komitea, yhtä lausuntoa varten perustettu lautakunta. Kuten yllä on kerrottu se on jatkuvasti aktiivisesti toimiva elin, joka toimisi samaan tapaan kuin esimerkiksi Kirjanpitolautakunta. Se tehtävät toki poikkeaisivat jonkin verran johtuen palkkahallinnon kentän moninaisuudesta puhtaasti taloushallinnon kenttään verrattuna. 

Tällä hetkellä palkkahallinto on monen omaisuutta - eikä kenenkään. Siitä puuttuvat yhteiset standardit, ohjeistukset ja toimintatavat. Tämä aiheuttaa päällekkäistä työtä, tapauskohtaista selvittelyjen tarvetta ja epätietoisuutta. Palkkahallinto on taloushallinnon tärkeä on osa-alue, jonka säätely on hajautunut monelle taholle. Siksi palkkahallintoa ja -raportointia on viimeistään nyt kehitettävä mm. yhteisin standardein. Kun mietimme mitä hyötyä palkkahallinnon yhtenäistämisestä olisi yhteiskunnallisesti, voimme purkaa hyödyt katsomalla asiaa kolmesta eri näkökulmasta:

 Yrityksen näkökulma:
Lakisääteisesti raportoitavaa on useille eri tahoille: mm. verohallinnolle, Kelalle, TyEL- ja tapaturmavakuuttajille, työttömyyskassoille, EK:lle, Tilastokeskukselle ja ammattiyhdistyksille.
Raportit annetaan erilaisista perusteista ja erilaisilta ajanjaksoilta. Tietojen välittäminen edellyttää nykyään vielä huomattavasti manuaalista työtä. Erään laskelman mukaan työnantaja täyttää peräti 60 erilaista ilmoitusta vuodessa, kuitenkin samaan aikaan raportoinnin on oltava oikeellista: laiminlyönneistä yritykselle aiheutuu taloudellisia sanktioita.

Palkkahallinnon ammattilaisten näkökulma:
Tulevaisuudessa palkkaraportoinnin merkitys kasvaa mm. sisämarkkinoiden avautuessa edelleen. Myös harmaantalouden torjunta synnyttää yhä enemmän raportointivelvoitteita henkilöstö- ja palkkahallinnon ammattilaisille. Palkkahallinnon ja -raportoinnin hoitaminen edellyttää yksityiskohtaista säädösten tuntemista. Valitettavasti palkkahallinnosta kuitenkin puuttuu yhtenäinen kokonaisvaltainen koulutus. Aivan perusasioiden hoitaminen palkkahallinossa on oikeastaan ainut asia mikä voidaan opettaa yhtenävästi. Koska yhtenäistä tapaa toimia ei ole eikä asiaa edistä mikään taho, on yhtenäisten tapojen opettaminen mahdotonta. Sellaista ei voi opettaa mitä ei ole.

Yhteiskunnan kilpailukyvyn näkökulma:
Tavoitetilassa yhtenäisesti toimiva ja säädelty palkkahallinto voidaan automatisoida. Nykyisten rutiinien automatisoiduttua taloushallinnon ammattilaiset ehtivät tarjoamaan yritysjohdolle konsultoivaa ammattiosaamistaan. Edistämällä turhien rutiinien tehokkaampaa hoitamista ja poistamista, voidaan yritysten resursseja vapauttaa hallinnollisen taakan hoitamisesta innovaatioiden kautta kansantalouden kasvattamiseen.

Unohtaa ei saa myöskään neljättä näkökantaa, palkansaajan näkökulmaa. On varmasti jokaisen palkansaajan etu jos työnantajana toimivan yrityksen hallinnollisen taakan aiheuttamat kustannukset vähenevät, kannattavuus paranee ja työpaikat ovat varmemmalla pohjalla. Tylsien rutiinien automatisoinnin jälkeen palkkahallinnon ammattilaiset voivat keskittyä vaativampiin tehtäviin ja pystyvät kehittämään ammattitaitoaan yhä paremmaksi, jolloin työstä tulee motivoivaa. Motivoitunut ja ammattitaitoinen työhönsä tyytyväinen palkkahallinnon ammattilainen on varmasti eduksi jokaiselle palkansaajalle. 

Motivoiva, ihmisen luontaista kehittymisen tarvetta tyydyttävä työ parantaa palkkahallinnon ammattilaisen työssäviihtyvyyttä ja vähentään näin varmasti tarvetta henkisiin sairaslomiin tai tarpeseen jäädä eläkkeelle mahdollisimman aikaisin. Automatisoidut rutiinit helpottavat myös palkkahallinnon tietoja vastaanottavien tahojen henkilökunnan työtä, tekevät myös siitä työstä miellyttämän ja motivoivamman. Näin myös heidän työnsä mielekkyys kasvaa ja työssäviihtyvyys paranee.

Olen saanut henkilökohtaisesti olla Suomen Taloushallintoliiton edustajana mukana sekä SADe -ohjelmassa että FIP -projektissa. Edellä kuvatut palkkahallinnon ja sen raportoinnin automatisoinnin hyödyt sekä palkkalautakunnan tarpeen ja tehtävien kuvaus pohjaa sekä SADe -ohjelman että FIP projektin yhdessä laatimaan lausuntoon. Olen lisännyt tähän tekstiin omia mielipiteitäni ja kommenttejani tätä blogikirjoitusta kirjoittaessani.

Toimin Suomen Taloushallintoliiton tilitoimistotarkastajana jossa työssä tapaan vuosittain useita alamme ammattilaisia ja keskustelen heidän kanssaan heidän työstään, tavasta tehdä sitä ja sen mielekkyydestä. Olen ollut jo useamman vuoden mukana TAL-PHT koulutusohjelmassa. Kyseisen vuoden kestävän koulutusohjelman lopulla kurssin suorittavat ammattilaiset tekevät laatimani kuvitteelisen tilitoimiston työstä laaditun case-tehtävän. Tehtävän suorittaa vuosittain noin 40 henkilöä. Luen ja kommentoin nämä kaikki, jonka jälkeen asioista keskustellaan tehtävän purkupäivänä. 

Minulla on ilo olla selvillä alamme tilanteesta melko monipuolisesti mitä tulee esimerkiksi palkkahallinnon raportointiin, sen vaateisiin ja turhaan rutiinityöhön. Olen saanut tutustua tähän sekä tilitoimiston palkkahallinnon asiantuntijoiden että raportteja vastaanottavien tahojen näkökulmasta. Oma tilitoimistoni on tarjonnut harjoittelupaikkoja alan opiskelijoille, joten myös aloittelevien palkkahallinnon ihmisten tarpeet ovat minulle tuttuja. Onneksi olemassa on ihmisiä, joiden tietämys palkkahallinnon substanssista on paljon syvällisempää kuin omani. Kokemukseni ja tietoni palkkahallinnonraportoinnista ovat kuitenkin hyvin monipuolisia, ehkä monialaisempaa kuin kenelläkään toisella. Siksi tiedän olevani oikea henkilö puhumaan rutiinien automatisoinnista, työn mielekkyydestä ja henkilösuojan parantamisesta. 

Toivon yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien olevan valmiita ottamaan askeleen palkkahallinnon sähköistämiseen, turhien rutiinien poistamiseen, käytäntöjen ja termien yhtenäistämiseen kaikkien yhteiseksi eduksi. Vanhaa sanontaa mukaellen, se on pieni askel asiasta päättäville, mutta iso askel koko yhteiskunnalle ja sen kehittymiselle.